Kuuntelin Ismo Alangon, Hanna Sarenin ja Laura Malmivaaran mietteet Unelmien kaupungista Hesarin sivuilla.
Paikka, jota Alanko ja Saren kuvasivat voisi itse asiassa olla Pariisi, helposti. He puhuivat pienistä kaupoista vieri vieressä, vilkkaista kahviloista, ravintoloista ja baareista, taiteen läsnäolosta katukuvassa, eloisista sisäpihoista, juttelevista, leikkivistä, nauravista ihmisistä - kaupungista joka on täynnä muistoja menneisyydestä ja samalla täynnä elämää.
Oon ollut tänään sisällä koko päivän. Täytyy yrittää hoitaa rästissä olevia asioita, vaikka graduun saakka tuskin pääsen tänäänkään.
Ikkunat ovat sisäpihalle mutta kaiken aikaa kuuluu elämän ääniä. Lapset huutavat, kirkon kellot lyövät tunnin välein - välillä useamminkin -, joku sahaa jotakin, naapuri pesee ikkunoita ja alakerran ravintolan keittiössä ahkeroidaan.
Noissa kelloissa on oma logiikkansa: on tuntilyönnit mutta välillä myös pelkkää soittoa, hirveän lujaa, nopeasti, pitkään. Mutta sitä tapahtuu vain keskipäivällä ja näin illan suussa. Yöksi soitto hiljenee ja alkaa yhdeksältä aamulla uudelleen.
Rappukäytävästä kuuluu tietenkin kaikki, edelleen. Kotiintulot ja -lähdot. Siivouksen äänet, käynnit postilaatikolla, puhelinkeskustelut. Täällä on niin paljon ihmisiä, että ollaan tavallaan lähekkäin koko ajan. Missään ei ole tyhjää tai autiota, ei kunnolla.
Laura Malmivaara puhui luonnosta, varsinkin meren läsnäolosta. Se täältä puuttuu. Nyt varsinkin, kun ilma alkaa olla syksyisempi ja aurinko paistaa harvemmin, tuntuu siltä että kaupunkimaisuus korostuu. Pimeä tulee vähän viiden jälkeen ja vain vilkkaimmilla kaduilla on kunnolla valoa. On paljon kiiltävää asvalttia ja kosteutta. Silloin mä nautin ehkä eniten suurten museoiden rauhasta. Louvressa ja Orsayssa voi istua aivan täydellisesti omissa ajatuksissaan.
Mutta päivisin ihania ovat edelleen puistot: Luxembourg, Tuileries, Monceau, Champ de Mars, pieni Square du Vert Galant Île de la Cité:n kärjessä, Square Jean XXIII Notre Damen takana. Välillä on jo liian kylmä istua: kosteus ja tuuli tulevat vaatteista läpi. Tuulen suojaa ei ole, sillä puut ovat riveissä ja alhaalta oksattomia. Lehdet lentävät väliin jääviä kujia pitkin.
Sellaisia näköaloja kuin Helsingin ja Espoon rannoilta on merelle, löytyy oikeastaan vain Seinen rannalta Tuilerien puutarhasta ja Concordelta. Vain siellä on tarpeeksi laakeaa, rakentamatonta. Voi katsoa Champs Elyséetä pitkin ajavien autojen merta, Seineä pitkin kulkevia laivoja, Eiffeliä.
Helsingin Sanomien Unelmien kaupungit löytyvät osoitteesta http://omakaupunki.hs.fi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti