Viime yönä satoi, kun kävelin Pantheonin takaa kotiin.
Pantheonin ja Luxembourgin puutarhan yhdistävä Rue Soufflot (Pantheonin arkkitehti) oli kohtalaisen vilkas ja valoisa, ihmisiä menossa kotiin ravintoloista ja baareista. Puutarhan kohdalla kävelin pätkän Rue de Médicis:iä, aitaan kiinnitettyjen valokuva-installaatioiden vieressä, kunnes pääsin Rue Vaugirardille, joka läpäisee koko Montparnassen.
Kävelin Palais de Luxembourgin ohi ja aivastelin vartijoiden lasikoppien edessä, katsoivat ehkä myötätunnolla. Jatkoin Rue de Rennesin ja Falguieren metroasemien ohi, missä alkoi olla jo todella rauhallista ja tyhjää. Pelkästään suljettuja ruokakauppoja silloin tällöin, joku kiinalainen ravintola. Tour Montparnasse näkyi kaiken aikaa lähellä vasemmalla. Tästä ajettiin yöbussilla Anna-Leenan kanssa kentältä tullessa.
Jouduin oikeastaan seuraamaan 12-metron reittiä vaikka olisin halunnut kävellä 10:n vartta, mutta korttelit 15:sta ovat siinä kohtaa niin suuria pohjois-etelä-suunnassa, etten päässyt muuttamaan suuntaa, eikä kannattanut kuitenkaan alunperin lähteä tekemään kierrosta Sèvres Babylonin kautta. Vasta siinä vaiheessa kun olin Volontairesin aseman kohdalla, käännyin pohjoiseen ja kävelin normaalia reittiäni Rue Lecourbea pitkin kotiin päin. Aivan ennen käännöstä näin juhlat eräässä kolmannen kerroksen huoneistossa, jonka seinät olivat täynnä taidetta. Yksi pari tanssi keskellä lattiaa, muut istuskelivat ikkunalaudoilla ja jakkaroilla ja juttelivat.
Eiffel-torni näkyi niillä seuduin oikeastaan jokaisen risteyksen kohdalla, ja huomasin että öisin, kun se ei ole kunnolla valaistu, sen voi sekoittaa sähkötorniin. Pariisi on öisin vain paikoin valaistu, paikoin hyvinkin pimeä. Valo on kauniin oranssia, ja ehkä sade vielä korosti sen epätasaisuutta.
Kaikki ihmiset, joita näin, vaikuttivat myös koteihinsa menossa olevilta. Ei mitään häiriötä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti