keskiviikko 8. marraskuuta 2006

Puutarhoissa, Luxembourgin ja muuallakin, kirjallisissa ja todellisissa

Olen lueskellut ja ollut erilaisissa maisemissa. Tai pikemminkin ajoissa, sillä Pariisi säilyy, etenkin puutarhat.

Fragmentteja:

Helen Humphreysin romaanissa The Lost Garden puhutaan kukista kuin taiteesta. Niiden tulkinnasta, puutarhojen tulkinnasta. Puutarhat kertovat tarinoita: kasvit, niiden tarkoitukset, tuoksut, nimien etymologia, värit, muodot, rakenne. Romaanissa on yksi kappale, joka kuljetti minut vuoden 1941 Devonista takaisin tänne Pariisiin.

Madame Hardy-niminen valkoinen ruusu muodostaa teoksen viimeisen puutarhan, "Garden of Faith":in, uskon puutarhan. Edelliset olivat "Garden of Longing", kaipauksen puutarha sekä "Garden of Loss", menetyksen puutarha. Teoksen puutarhojen mukaan menetystä ja kaipausta seuraa usko. Gwen kirjoittaa:

"The rose is called Madame Hardy. It is a Damask Rose, with large, double blooms that are often as wide across as the span of a hand. It has very strong, haunting fragrance, with a hint of lemon under the musk of perfume. Though a shrub rose, it is tall and can be used as a climber, as it has been here in the hidden garden. A distinctive feature of this beautiful rose is the small emerald-green eye in the centre of the bloom. Bred by Eugene Hardy at the Luxembourg Gardens in France in 1832, it was named after his wife." (p.154)

Myös Écriture academic-luento vei minut muutama viikko sitten Luxembourgin puutarhaan. Luettiin Simone de Beauvoirin Mémoires d'une jeune fille rangeé:n kohtausta, jossa nuori Simone viettää kesäpäivää puutarhassa ja kirjakaupassa:

"Pendant les semaines qui précédèrent mon examen, je connus des joils sans mélange. Il faisait beau et ma mère me permit d'aller étudier au Luxembourg. Je m'installais au bord d'une pelouse au près de la fontaine Medicis. Sous mon chapeau de paille, je me croyais des allures d'une grand jolie fille. Je lisais, je respirais l'odeur du gazon, et je me sentais aussi libre que les etudiants qui traversaient nonchalamment le jardin.
Je franchissais la grille, je allais sous les arcades de l'Odeon, où il y avait à l'etalage des rangées de livres: je lisais debut pendant trois ou deux heures, tout ce qui me tombait sous la main. Sans que jamais avant un vendeur me derangeât. Je me disais que tant qu'il y aurait des livres, le bonheur m'était garanti."

"Niin kauan kuin on kirjoja, onneni on taattu."

Ruusuja en ole löytänyt mutta käytiin AL:n kanssa Medicien lähteellä viime viikolla.

Suihkulähteen mytologia-hahmot on lisätty vasta 1800-luvulla (kertoi opaskirja) ja AL järkeili, että myös outo fasadi, jota vasten ne piirtyvät on samaa tekoa. Kun Simone kävi siellä, olivat hahmot kyllä jo paikoillaan, olleet vuosikymmeniä. Mutta Hardyn kasvattaessa ruusujaan, oli lähteen laajennus ehkä vasta suunnitteilla.

Kuvaelma esittää rakastavaisia Galateiaa ja Acista, nymfiä ja paimenta. Heidän yläpuolellaan on Polyneikes-jättiläinen, joka rakasti myös Galateiaa. Tappoi paimenen. Galateia suri ja muutti Aciksen suihkulähteeksi (miten sopivaa) tai luotettavamman lähteen mukaan Acis-joeksi Sisiliaan.

En tiedä paljoa muista maista, mutta ehkä parasta täällä ovat puutarhat. Ne tuntuvat olevan tärkeitä.

Viime lauantaina tuossa ikkunani alla oli kolme ihmistä laittamassa kuntoon sisäpihan viheraluetta.

Ei kommentteja: