Viikko sitten kannettava päätti sairastua niin pahasti, etten päässyt käynnistystä pidemmälle yrittäessäni kiireessä lähettää itselleni koulutehtäviä sähköpostiin ja sitten printattavaksi. Tunsin itseni täysin hylätyksi, ja tajusin oikeastaan ensimmäistä kertaa täällä ollessani, että jokin saattaa oikeasti mennä vikaan. Sillä hetkellä tuntui itse asiassa siltä, että oli tapahtunut pahin mahdollinen.
Gradu, kaikki valokuvat, kaikki osoitteet, numerot, laskelmat, muistiinpanot olivat yhtäkkiä kadonneet. Ja kaikkein eniten harmitti edellisenä iltana valmistuneiden koulutehtävien menetys.
Jätin menemättä Suomen käännöstunnille sekä akateemisen kirjoittamisen luennolle ja käytin päivän soittelemalla Suomen ja Ranskan Fujitsu Siemensille. Tajusin samalla vähitellen, ettei gradun kirjoittamisesta tulisi mitään ilman viimeisimpiä muistiinpanoja. Miten riippuvainen ihminen voi olla yhdestä tietokoneesta?
A-L toi tullessaan varalle koneen, jolla pääsin kuitenkin nettiin. Ja viimeisen 9 päivän kuluessa olen jo tottunut ajatukseen, että tiettyjä asioita voi jättää tekemättä. Niin kuin nyt esimerkiksi se gradu, ja joku koulutehtävä jonka käsittelykerta meni jo.
Kunnes tänään jälleen kerran yritin avata rikkinäisen koneen - ja se käynnistyi. Näköjään myös sairastunut tietokone voi parantua äkisti.
Huomenna alkaa uusi viikko, viides täällä ja asiat alkavat olla kohtalaisen hyvällä mallilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti