maanantai 7. maaliskuuta 2011

Torilla


Mietin tänään, miten voi olla mahdollista, että istuu keskellä torikatua täpötäydessä pienessä henkilöautossa syli täynnä tomaatteja ja savukalaa, vieressä potkiva vauva ja sen äiti ja takakontti täynnä riisiä ja ämpäreitä, ja odottaa puskataksin kuljettajaa ja yhtä viimeistä etupenkille tungettavaa kyytiläistä saapuviksi, eikä ole yhtään kuuma eikä tukala olla. Siinä sitä vaan istuu ja kököttää, hiki valuu, aurinko paistaa ja ihmiset huutavat ja on ihan mukavaa. Oikeastaan on ihan vilpoisaa, sillä ikkunat ovat auki ja katto varjostaa vähän, vain hikinoroista voi päätellä että lämpöä on yli 40 astetta.

Käytiin Comén torilta ostamassa savukalaa, kuivattua katkarapua, tomaattia, sipulia, inkivääriä, valkosipulia, chiliä ja maissijauhoa huomista naistenpäivää varten. Ollaan tekemässä akassaa kala- ja pinaattikastikkeella ja jälkiruuaksi mango-pannukakkua vähän suomalaisittain. Ajateltiin, että ollaan kerrankin ihan vain naisten kesken, ja tehdään ihan oikeasti afrikkalaista ruokaa.

Akassa on sellaista maissipohjaista pastaa tai tahnaa, jota dipataan tuliseen kastikkeeseen. Se on aika valkoista ja sitkoisaa, mannapuuromaista, mutta varsinkin hapatettu versio on hyvää chilin kanssa. Maniokki- ja jamssijauhoista tehdään samankaltaisia möhmöjä, nimet vaan vaihtelevat ja koostumuksessa on pieniä eroja. Joskus tahna jätetään muotoilematta ja siitä otetaan sormin pieniä palasia, joskus siitä tehdään isompia palloja tai pieniä blinimäisiä kakkuja. Katkaravut ja chilit tulevat kastikkeen mausteeksi. Pääraaka-aine on savukala. Ja juusto, joka ostettiin puskataksin ikkunasta tien varren naisilta tietullin kohdalla. Taksia ei haitannut ajaa vastaantulevien kaistalle toiselle puolelle tietä samalla kun matkaseura huutaa juustonaiselle, että nopsaan nopsaan kaksi juustoa ja vaihtorahaa takapenkille.

Comén tori on joka kuudes päivä ja logiikka on paikallisillekin vähän hankala. Jos ei satu tietämään edellistä toripäivää, ei voi tietää, koska seuraava on. Togon puolella olisi myös ollut tori tänään, se taas järjestetään kahdeksan päivän välein. Grand-Popon tori on onneksi joka lauantai viikosta toiseen. Jokaisesta niistä saa täsmälleen samoja asioita: kankaita, savustettuja ja kuivattuja kaloja, chiliä, tomaattia, sipulia, hedelmiä, kanoja ja kukkoja, joiden jalat on sidottu yhteen, vuohia naruissa, fetissiobjekteja, säilykkeitä, hiusvärejä, kynsilakkoja, rintaliivejä, sandaaleita.

Grand-Popon risteyksessä purkauduttiin taksista ulos ja kasattiin ämpärit ja kalat ja tomaatit zemikuskin syliin ja viipatettiin takaisin töihin. Ja sitten osa porukasta lähti taas takaisin Comén, koska ilmeni lisää ostettavaa.

1 kommentti:

Laura Proust kirjoitti...

Mä muistan ihan täsmälleen samanlaisen tunteen: ihmetyksen siitä, että se kaaos ei yhtäkkiä tuntunutkaan kuumalta, ahtaalta, vaikealta. Ihminen tottuu oudolla tavalla!

Noista toripäivistä mulle jäi sellainen kuva, että esim. minassa viikkoa hahmotettaisiin viikonpäiviä tyypillisemmin jotenkin sillee "päivä ennen toria" -tyyppisesti. Näin ainakin ymmärsin, kun Papa joskus opetti mulle minan alkeita. Voi olla jokin lukuisista väärinymmärryksistä tietenkin, mutta kuulosti loogiselta!

Toivottavasti aterianne sujui mukavasti :)

Kerro terveiset kaikille, vähitellen alkaa hiipiä ikävä...