keskiviikko 11. huhtikuuta 2007

Flora, flore, fleur, flower. Suomi. Ranska. Yhteiskunta.

Kirsikkapuut kukkivat. Luumupuut kukkivat. Omenapuut kukkivat. Andre Citroënin puiston Punainen puutarha on kuin lumen peitossa: maa on täynnä valkeita terälehtiä ja puiden oksat peittyvät untuvaiseen kukintaan. George Brassensin puistossa taas magnolioiden aika alkaa olla ohi mutta vaaleanpunaiset, violetit, murretut kirsikat ovat nyt täydessä loistossaan.

Luin viime yönä loppuun Westön Missä kuljimme kerran. Koen jotenkin oudon vahvasti, että elän Pariisin ja Helsingin välillä. Ja outoa on, että sama etäisyys ja läheisyys kaupunkien välillä näytti olevan olemassa jo vuosisadan vaihteessa. Hetkittäin mennyt Helsinki vaikutti tältä monikulttuuriselta kaupungilta, jossa nyt olen. Hetkittäin elin omaa Helsinkiäni.

Kasvavan kaupungin käsitettä on vaikea ymmärtää. On vaikeaa ymmärtää muutos, jota ei ole itse elänyt. Tunnen sekä Helsingin että Pariisin valmiina, minulle valmiina, olemassa tähän hetkeen saakka. Makasiinien tilalle kohoava Musiikkitalo on jo toista maailmaa. Mikä Pariisissa muuttuu? Muuttuuko mikään?

Eniten lukiessani ajattelin kuitenkin sitä, että nykypäivänä me kaikki suomalaiset olemme siinä samassa etuoikeutetussa asemassa kuin suomenruotsalainen ja suomalainen ylimystö silloin joskus. Kaikki meni niin hyvin.

Juttelin lähes tunnin ranskalaisen puliukon kanssa Citroënillä auringossa. Sarkozy huolestuttaa ihmisiä. Silti kannatusluvut nousevat. Mies piti Sarkoa fasistina. Oli huolissaan hyvinvointiyhteiskunnasta, sosiaaliturvasta, niistä normaaleista. Meillä Suomessa kaikki on mennyt niin hyvin. Oli mukava kuulla, että joku oli aidosti huolissaan, reilusti yli viisikymppinen laitapuolenkulkija, terveydenhuollosta, ympäristöstä, seksuaalivähemmistöjen asemasta, maahanmuuttajien kohtelusta. Hän julisti, että jos Sarko voittaa, kukaan ei enää halua tulla tänne. Euroopan häpeäpilkku. Jopa "Eiffel tyhjänä turisteista".

Olisi outoa kuvitella Ranskaa (ääri)oikeistolaisena maana. Mutta outoja on tapahtunut ennenkin. Ranskalaisten äänestyskäyttäytyminen on arvaamatonta. Äänestysprosentti on alhainen. Viimeksi vasemmisto "unohti" äänestää ja äärioikeiston Le Pen pääsi "vahingossa" jatkoon. Sama Le Pen, jonka äänestäjiä Sarkozy nyt kommenteillaan kalastelee. Paljon huonoja vaihtoehtoja. Ennakkoluuloja naispresidenttiä kohtaan. Kiinnostuksen puutetta. Reilun kuukauden kuluttua tiedetään enemmän.

Ei kommentteja: