Sään puolesta näyttää siltä, että talvi on tulossa. Tekee kuitenkin jo mieli tutkia, mitä lukisi kesällä.
Aloitin toissapäivänä, muutaman vuoden pohdinnan jälkeen, Steven Hallin Haitekstin, jonka postmoderneista kokeiluista on annettu kovin ristiriitaisia arvioita. Ensimmäisten lukujen perusteella romaani vaikuttaa kuitenkin oikein loistavalta rantalukemiselta: älyllistä, ajateltua mutta nopeasti etenevää ja sopivan koukuttavaa, outoa.
Viime vuonna luin puistossa auringon paisteessa Philip Rothia, Paul Austeria ja Dashiel Hammettia. Nytkin hyllyyn on varattu Austerin Moon Palace ja lisäksi tällä kertaa Don DeLillon Americana. Mutta tasapainon vuoksi taidan tänä vuonna korvata Hammetin Agatha Christiellä: hyllyssä odottaa "1940's kokoelma", neljä dekkaria, joissa ei ole Marplea eikä Poirot'a (joukossa toivon mukaan joku lapsuuden lempiteoksista, joiden nimiä en enää muista).
Hyllyssä odottavat valmiina myös Mary Douglasin Puhtaus ja vaara ja Bracha Ettingerin Yhdessätuotanto. (Viime vuonna luin mm. Blanchot'n Tunnustamattoman yhteisön, nyt siis naisajattelijoita.) Etsinnän alla ovat Siri Hustvedtin taide-esseet, A Plea for Eros tai Mysteries of the Rectangle.
Kotimaisista olisi kiva lukea vihdoin Helena Sinervon Tykistönkadun päiväperho, Pirkko Saision Kohtuuttomuus ja miksei myös joku Saision vanhempi lukematon.
Lisäksi ehkä vähän Yazmine Rezaa, Jeanette Wintersonia, Carol Shieldsia.
Ja Jean Rhysia rannalle ehdottomasti!
Ja vielä viimeisinä kaikkien suosittelemat Haruki Murakamin Kafka rannalla ja Joyce Carol Oatesin Haudankaivajan tytär - tai sitten jotakin ranskalaista uutta? Tule jo kesä!
1 kommentti:
Haitekstin ylistystä kyllä ihmettelin; mielestäni se oli älykäs ja vetävä lukuromaani. Loppujen lopuksi merkityksellisyys jäi kommervenkeillä pelaamiseksi ja outoiluksi, joka oli kovin tarkoituksenmukaista. Innolla odotan sun kommenttia kirjasta. (Miksi niin usein pitää pettyä?)
Just tänään lainasin kirjastosta Wintersonin kaksi kirjaa, joiden molempien nimissä taisi olla himo. Muisti on hapero. Ensimmäiset lauseet saivat lopettamaan toisen kesken, ainakin näin yöllä. Kokeilen huomenna parvekkeella, jos aurinko paistaa. Jäin miettimään, miksi Wintersonia pidetään lukukirjailijana, mutta Hallia ei. Kai se vaan on niin vaarallista kirjoittaa rakkaudesta ja ihosta ilman kommervenkkien etäännytystä.
Jos et ole lukenut vielä Christa Wolfia, lue! Kepein on mahdollisesti autofiktioon kallistuva Kesänäytös, joka jotenkin ihastutti mua perhekuvauksellaan, mutta kyllä Medeia ja Kassandra (joka lepää tuossa vieressäni tutkimustarkoituksissa) ovat sitä ydintä. Kesänäytös muistuttaa mua Beauvoirin parhaimmistosta, Mandariineista, siinä on jotakin samalla tavalla kirkasta, ajankuvan herkästi mukaan tuomista ja ihmisten välisten lankojen sivellen singuttelua. Vaikka olinkin siihen pettynyt, kun ei tuntunut kantavan sisällään suurempia teemoja. Silti huomaan, että muistoni siitä on kokonaan auringon kultaama. On se jännä.
Multa saa Saisioita lainaksi, mutta tuota nimenomaista ei löydy hyllystä. Ja Jukka Larssoniakin, jos haluat, mutta se ei kyllä sovi laiturille.
Niin, ja luitko sä vielä sitä Kiurua ja Termiittiä? Mun on saatava tietää, mitä pidät siitä. Voisin lukea sen uudestaan vaikka kuinka monta kertaa. Mutta skippaisin kyllä ne toisteiset sotakohtaukset. (Tämä oli myös lukuohjeeni eräälle, jolle kirjan tuppasin. ;))
Lähetä kommentti