Vuosisadan alun vanhoissa rakennuksissa Helsingin keskustassa, Kruununhaassa, Katajanokalla, Punavuoressa ja Kallion seudulla on lukuisia yksiöitä ja kaksioita, joissa on suuria erkkeri-ikkunoita, vanhoja kakluuneita, lautalattiat ja paksut seinät. Rappukäytävä on maalattu osaksi vihreällä tai murretulla punaisella ja koristeltu erilaisin ornamenttikuvioin. 1920-30-luvulle, ja Töölöön, Meilahteen, Munkkiniemeen tai Mäkelänkadulle, tultaessa muodokkaat erkkerit ja kakluunitkin katoavat, samaten koristekuviot, mutta ikkunoiden avaruus jää leveiden ikkunalautojen muodossa. Samaten lautalattiat ja paksut seinät sekä säännönmukaisemmat erkkerit tai parvekkeet. Seiniin on upotettu vanhoja kylmäkaappeja, joista on sittemmin tehty lasivitriinejä.
Isommissa näistä asunnoista huoneita yhdistävät leveät pariovet, peiliovet, ja nykyään modernit tilavat keittiökaapistot ja -laitteet reunustavat oleskelutiloja tai täyttävät vanhan alkovin. Kylpyhuoneissa on mosaiikkilaatat ja kiiltävät suihkukopin ovet - tai jäljellä vanha tassullinen kylpyamme. Vanhat yksityiskohdat, ovet, ikkunat, seiniin upotetut kaapistot, jäävät mutta avaruutta lisätään kaikin mahdollisin keinoin - ennen kaikkea uusilla keittiöjärjestelyillä. Keittiökomerot ovat kadonneet tiehensä, ja jäljellä on I:n L:n tai U:n muotoisia keittiöryhmiä saarekkeineen. Näyttää siltä, että jotkut näistä (post)moderneista keittiöistä tulevat kestämään aikaa ja sointuvat hyvin vanhoihin taloihin. Jotkut taas remontoidaan jälleen muutaman vuoden kuluttua.
Jugendia tai 20-30-luvun klassismia edustava "yksiö" tai "kaksio" on sinänsä hassu käsite. Vuosisadan alkupuolella arvotalojen asunnot olivat kooltaan valtavia, moniosaisia huoneistoja, ja niihin liitetyt palvelijoiden asunnot puolestaan pieniä, saniteettitilattomia yksiöitä. Nykyään suurista asunnoista on halkaistu osia pois ja noita pieniä koppeja yhdistelty 40-50 neliöisiksi kaksioiksi.
Sellainen olisi tarkoitus löytää: leveät ikkunalaudat ja lasiset peiliovet huoneiden väliin. Uusi kaunis avokeittiö. Vanha kivinen rappukäytävä ja ehkä veräjähissi. Ikkunat sisäpihalle tai kattojen yli. Vihreä tai punainen jykevä jugend-linna tai sitten vaalea, klassinen 20-30-luvun asuintalo.
Asunnon vaihtaminen muistuttaa jollakin hämmentävällä tavalla sairastamista. Se vie ajan ja voimat pitkäksi aikaa, kunnes se on ohi. Tunkeutuu jokaiselle elämän osa-alueelle ja laittaa päivät uusiksi. Siitä ei selviä yksin, vaan tarvitaan asiantuntijoiden apua, välittäjiä, pankkivirkailijoita. Omin ja henkilökohtaisin avataan tuntemattomille ihmisille. Ja lopulta sitä huomaa olevansa joko koditon ja hajalla tai sitten tai uuden kodin onnellinen omistaja. Todennäköisesti molempia, sitten.
Oma elämä, tavarat, taulut, kirjat, astiat, kaikki, siirtyy uuteen paikkaan ja tekee uudesta kodista kodin ja vanha jää muistoihin yhtenä elämänvaiheena.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti