"I return to problems I can't solve, not because I'm an idiot, but because the real problems can't be solved." (Jeanette Winterson 2005 Weight, 137.)
Siinä syy jatkaa ja palata samaan pisteeseen kerta toisensa jälkeen.
Kuten Maurice Blanchotkin kirjoitti (tosin ehkä hieman negatiivisempaan sävyyn, ks. alla), monia kirjoittajia vaivaa kykenemättömyys lopettaa: halu palata samaan pisteeseen, samaan tarinaan, samaan kertomukseen kerran toisensa jälkeen. Wintersonille tällainen tarina on tarina Atlaksesta kannattelemassa maapalloa, tarina painosta, rajoista, halusta ja vapaudesta:
I chose this story above all others because it's a story I'm struggling to end. Here we are, with all the pieces in place and the final moment waiting. I reach this moment, not once, many times, have been reaching it all my life, it seems, and I find there is no resolution.
I want to tell the story again.
That's why I write fiction - so that I can keep telling the story. I return to problems I can't solve, not because I'm an idiot, but because the real problems can't be solved. (Winterson, 137.)
Me kerromme tarinoita uudelleen ollaksemme olemassa; olemassaolomme tarinaa, historiaa, tiedettä. Wintersonille Atlas-myytti on tarina meistä ja maapallosta, elämästä maan päällä. Siinä kiteytyvät olemassaolomme elementit - historia (aika) ja avaruus.
---
Blanchot:
Kirjailijaa hallitseva tarve palata samaan pisteeseen näkyy pakkomielteessä palata hänen suosimaansa aiheeseen, joka puolestaan pakottaa hänet toistamaan asian, jonka hän on jo sanonut, joskus rikastuneiden lahjojen voimalla ja joskus köyhtyen hämmästyttävästi ja jaaritellen samoista asioista yhä heikommin ja yksitoikkoisemmin. (Blanchot 2003, 22.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti