Yhtäkkiä kotikaupunki vaihtui Pariisiksi ja kieli ranskaksi. Sen kanssa tulee vielä ongelmia.
Ensimmäinen viikko on ollut sateinen ja ihana. Elämä vailla kunnollista kielitaitoa ja asuntoa on helpompaa kuin voisi kuvitella. Jokaisesta päivästä on vain selvittävä ja illalla voi huomata sen, että tehtävästä on selviytynyt kohtalaisen helposti. Kaikki on huiman raskasta ja kevyttä samaan aikaan.
Istuin tänään E:n kanssa Luxembourgin puutarhassa, lähellä sitä kohtaa jossa Edelfelt maalasi lapsia ja hoitajattaria. Luin ilmoituksia asunnoista. Tuuli kovasti. Mihinkään muualle ei ole täällä kiire kuin näyttöihin. Mutta niihin ehtii moneen päivässä. Monta pettymystä mutta myös uutta kokemusta.
Tämä on Pariisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti