Beniniläinen folkloristi, sosiologi Dominique Aguessy kirjoittaa voodoo-uskonnon merkityksestä hyvin samaan tapaan kuin monet eurooppalaiset filosofit mielikuvituksen, sanallistamisen ja tarinankerronnan tärkeydestä inhimilliselle olemiselle ja etiikalle: symbolien avulla voidaan luoda sisäistä koherenssia, niin, että myös suhde toisiin ihmisiin muuttuu. Mahdollistetaan rauhallinen yhdessäelo, harmonia suhteessa maailmaan.
Vodú (foninkielinen nimitys hengille) viittaa kaikkeen siihen, mikä on mystistä, tuntematonta ja siten pyhää. Voodoohon liittyvillä uskomuksilla, jumalhahmoilla, hengillä ja ennen kaikkea niihin liitetyillä tarinoilla pyritään vastaamaan kysymyksiin elämän merkityksestä, inhimillisen olemisen positiivisista ja negatiivisista puolista, hyvästä ja pahasta.
Terapian tapaan voodoon tarjoama apu kriisitilanteissa toimii ulkopuolisen henkilön välityksellä. Bokono, eräänlainen pappi, joka toimii Fa:n eli elämän salaisuuksien tai kohtalon jumalan tulkkina, auttaa löytämään mielekkään tavan olla ja elää. Etsintä saa puolestaan ulkoisen muodon, kun Hounon, fetissipappi, valmistaa fetissiesineen tai antaa ohjeet ruoka- tai juomauhrien toimittamiseen.
"Demonit", jotka vainoavat ihmisiä (länsimaisesta näkökulmasta nämä ovat ehkä traumoja, pakkomielteitä, minuutta tuhoavia ajatusmalleja) yritetään voodoo-uskonnossa sopeuttaa osaksi yksilöä – toisin kuin esimerkiksi katolilaisissa perinteessä, jossa pahat henget manataan pois mutta ne palaavat aina uudelleen ja uudelleen riivaamaan. Analogia länsimaiseen lääketieteeseen on hyvin selvä: hoidetaan oiretta, muttei sen syytä.
"Ainsi, l'angoisse diminue par le contact avec une tierce personne chargée de résoudre vos problèmes en utilisant d'autres références que les causes objectives, les faits et les résultats. Ce qui importe pour le consultant, c'est d'abord de se sentir mieux, de réconcilier son corps avec ses sentiments, sans être blâmé ou condamné."
…Kärsimys vähentyy toisen henkilön avustuksella, joka on valtuutettu tai uskottu ratkaisemaan ongelmat – eikä tämän ratkaisemisen tarvitse välttämättä liittyä faktoihin, syihin ja seurauksiin. Se, mikä on kaikkein tärkeintä itse yksilölle, on tuntea olonsa paremmaksi, tehdä rauha ruumiinsa ja kokemuksiensa kanssa ilman, että hän tuntee olonsa syytetyksi tai tuomituksi.
Monet psykoanalyytikot ovat myös puhuneet ulkopuolisen tahon merkityksestä. Valmistaudumme kertomaan tarinamme toiselle, ja samalla jokin liikahtaa omassa olemisessa ja minuudessa.
"Kun kieli puhkeaa puhumaan, tulee vastaus. Ja vaikka ei tulisikaan, ihminen on alkanut puhua." (Paul Auster: Yksinäisyyden äärellä, s. 190.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti