Istun somassa huoneessani, jossa on okranvärinen lattia, kauniisti kaakeloitu kylpyhuone, iso sänky moskiittoverkolla sekä afrikkalaiset verhot ja päiväpeite ja syön sipsejä ja juon Fantaa. Käytyäni molempien kylää rajaavien teiden isoimmissa "kaupoissa" voin sanoa, että täältä saa ainakin: halpaa pastissia ja muita viinoja, tölkkipapuja ja ketsuppia, keksejä (paljon erilaisia), sipsejä, tupakkaa, limuja ja vettä. Sekä riisiä jättimäisissä säkeissä. Katujen varsilla myydään lisäksi hedelmiä, hedelmämehuja, patonkia ja vaikka croissanttejakin, sekä keitettyä riisiä.
Ravintoloissa ruuat ovat upeita: barracudaa, ahventa, jokirapuja, vihanneksia, tomaattikastikkeita, perunoita, nautaa, kanaa. Juustoja, jäätelöä, suklaamoussea. Hyvää olutta. Afrikkalainen fufu eli igname pilé sekä djenkoumé (pâte rouge), jotka ovat jonkinlaisia gnocchi- tai pastatyyppisiä möhmöjä kastikkeessa, on vielä maistamatta mutta eiköhän tässä puolessa vuodessa ehdi nekin.
Pienimmät sisiliskot juoksevat kylpyhuoneen seinille ikkunan avausmekanismin raoista ja kaikki syötävä pitää pitää pusseissa etteivät muurahaiset ja termiitit valloita koko kotia. Ensi viikolla saan varmaan oman lieden ja pääsen pastan keittoon (sitäkin löytyy kaupoista) - ja jossakin vaiheessa tulee ehkä jääkaappi.
Mietin, syödäänkö täällä niitä kanoja ja vuohia, jotka juoksevat teillä ja poluilla - tai sikoja, joihin törmäsin tänään Grand-Popon 1930-luvulla raunioituneessa vanhassa kaupungissa. Tuntui uskaliaalta lähteä kulkemaan samaa reittiä ison mustan sian kanssa, sen verran kapeita rauniokaupungin kujat ovat. Tässä nykyisessä Grand-Popossa, reilun kilometrin lännempänä, tiet ovat pikemmin polkuja heinän keskellä - kaupungiksi tätä ei ehkä voi enää kutsua.
Mutta kävellessä saa tosiaan olla tarkkaavainen. Joka pusikon tai kulman takaa hyppää eteen yksi nuori "opasmies", villisika, vuohi, kana, koiranpentu tai lapsilauma. Eilen yritin kuvata pientä kiliporukkaa, kun yhtäkkiä jaloissa oli hiekkakätinen pikkupoika halaamassa. Tänään kauppamatkalla sain viimein kuulla "yovo, yovo cadeau/ca va bien, merci" -laulun. Tajusin myös, että se lahja (cadeau) voi olla pelkän tervehdyksen lisäksi vaikka tyhjä vesipullo, joita täällä "kierrätetään" mm. nigerialaisen bensan kanistereiksi. Pysyvät mopot käynnissä.
***
Täällä on ensi maanantaina kansallinen voodoo-päivä ja Grand-Popo on yksi juhlallisuuksien keskuksista. Vanhan kaupungin rannalle oli rakennettu stadiontyyppinen rakennelma, jonka fasadissa lukee: "Le vodun pour un monde meilleur et plus éclairé" - voodoo paremman ja valoisamman maailman puolesta. Rannalle ilmeisesti kokoonnutaan maanantaina sankoin joukoin.
Voodoo-tietämys myös karttuu vähitellen:
Värit, musta, valkoinen ja punainen; eri jumalat ja niiden fetissit; rituaalit, eläinten veren ja hedelmien uhraaminen, nukkejen kantaminen ja hoitaminen, naulojen lyöminen patsaisiin; pyhät eläimet, krokotiilit, kilpikonnat, käärmeet. Monilla uskomuksilla on selvä funktio: en vahingoita käärmettä, ja se ei vahingoita minua; ukkosella sammutan valot ja taloni ei syty tulee; jaan rikkauteni sisarusteni (erityisesti kaksoseni) kanssa ja saan pitää sen. Opin myös, että henget ovat todellisia, vaikkei voodoohon uskoisikaan: ateisimi tai kristinusko ovat ihan hyviä suojia henkiä vastaan, mutta eivät mitätöi niiden olemassaoloa.
Sunnuntaina matkustetaan ilmeisesti Ouidahiin, joka kilpailee Grand-Popon kanssa maailman voodoo-pääkaupungin tittelistä. Alan hahmottaa, että Beninissä on mieletön historia ja mielettömän paljon nähtävää - sekä luonnon että kulttuurin puolesta. Ouidahissa odottaa orjakaupan historia kaikessa kaameudessaan, pythonien temppeli ja pyhä metsä; veden päälle rakennetussa Ganviessa (joka on luotu "krokotiilien ja taikuuden voimalla") puolestaan lisää orjien ja heimosotien tarinoita. Täällä Grand-Popossakin on vielä näkemättä mangrovemetsät, Mono-joki ja sen laskeutuminen mereen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti