Pyykkiä ja pähkinöitä

Täällä voi ostaa ihmisten päiden päältä asioita. Eilen ostin eräältä pojalta likööripullollisen sokerikuorutettuja cacahouetteja. Eilen käytiin myös ravintolassa pakasterasian kanssa: saataisiinko ruokaa mukaan vatsatautiselle.

Oma kotiruokavalio koostuu edelleen lähinnä fantasta, mehusta ja vuoropäivin sulatejuustokekseistä ja tomaattipastasta. Fanta on lähiruokaa: se tulee Porto Novosta. Keksit ja mehutölkit tuodaan Malesiasta, Turkista, Kiinasta…, ja pasta Italiasta(!).

Haaveilen pestosta, jota voisi laittaa spagetin tai couscousin päälle nopeasti, jos tulee nälkä (oikeasta, höylättävästä juustosta ja ruisleivästä puhumattakaan). Normaalit ihmiset tietenkin laittavat ruokaa tuoreista raaka-aineista omissa kodeissaan. Kauppojen keksit, lämpimässä säilyvät sulatejuustokolmiot ja säilykkeet ovat meitä jovoja varten. Olen kuitenkin vielä jonkin matkan päässä naapurin kanan paistamisesta kodin kaasuliedellä riisin kaveriksi. Säilykkeisiin en taas oikein pysty: jätehuolto toimii täällä niin, että kaikki heitetään tien varteen ja poltetaan. Mikä ei pala, se jää ojaan. Iltaisin palavien kasojen savuinen tuoksu täyttää ilman. Lasipullot sentään kierrätetään pähkinöille, muovipullot mehulle ja bensalle. Ja onhan myös niin, että kylässä kasvanut ruoka ei tuota jätettä – ainoastaan ulkomailta tuodut purkit ja pakkaukset.

Tämän kaiken keskellä parhaaksi ruokaratkaisuksi jäävät hedelmät, tomaatit ja katukeittiöiden ja ravintoloiden kala-annokset. Hassu sivuseikka on, että ravintoloissa kylmät fantapullot haisevat kalalle. Harva asia tarvitsee tilaa jääkaapista, mutta limu ja kala ovat sellaisia.

***

Alan huomata, että tässä maassa tai näillä seuduilla sukupuoliroolit eivät ole niin kaksijakoisia kuin saattaisi olettaa. Englanninopettajan tyttöystävällä on oma ompelimo isossa kaupungissa. Kaikki tuntemani naiset käyvät töissä. Jos heillä on lapsia, tulevat pienet tytöt ja pojat mukaan tai jäävät sukulaisten hoitoon. Monen miehen lapset saapuvat iltapäivisin työpaikalle jalkoihin pyörimään. Kouluun mennään todella nuorina, ja sukupuolesta välittämättä.

Silti miesten ja naisten välisistä eroista ja rooleista toki puhutaan. Tänään piti pyytää talonmiehen tehtäviä sivutoimenaan (tai päinvastoin) hoitavaa kyläpäällikköä vaihtamaan lakanoita ja pesemään pyykkiä – hän kuulemma osaa tarvittaessa ja tekeekin ihan mielellään, jos vain pyykinpesukone toimii (käsipyykkiin hän ei ryhdy, se on naisten homma). Löysin herran ulkorakennuksesta silittämästä. Tarvittava rooli oli jo löytynyt. Lakanat tuli vaihdettua ja pyykit menivät pesuun. Itseni löysin tietokoneen äärestä päällikön vierailukutsua kirjoittamasta, tarkasti ohjeistettuna. Se oli tämän jovon homma. Mutta asia onkin niin, että olen parempi wordin kanssa kuin silittämään.

Tuntuu siltä, että täällä kuka tahansa tekee sen työn, joka odottaa tekijäänsä. Ja kaikki ovat aina valmiita palveluksiin ja apuun tarvittaessa. Sukupuolirooleja toki löytyy – mutta se ei tarkoita sitä, ettei niitä voitaisi tarpeen tullen ylittää. Kulttuuri, jossa naiset hoitavat yksin kodin ja lapset, on kuulemma radikaalisti muuttumassa, enkä usko että se on ainoastaan meidän jovojen vaikutusta. Tämä on kuitenkin paikka, jossa myös naiset ajavat mopoilla ja työskentelevät tarjoilijoina – toisin kuin esimerkiksi entisessä emämaassa Ranskassa. Ja myös pojat kantavat pähkinöitä päänsä päällä.