La parole humaine est comme un chadron fêlé où nous battons les mélodies à faire danser les ours, quand on voudrait attendrir les étoiles.
"Language is like a cracked kettle on which we beat our tunes for bears to dance to, while all the time we long to move the stars to pity."
(Gustave Flaubert Madame Bovary, Julian Barnesin useaan otteeseen lainaamana Flaubertin papukaijassa.)
(Löysin vielä virallisen suomennoksen: ”puheemme on kuin säröilevä soittopeli, jonka räminällä saamme karhut tanssimaan, kun haluaisimme hellyttää tähdet.” Kääntämisen problematiikka lisää jotakin aiheeseen.)
------------------------------------------------------------
(Uskomatonta. Luin romaania [papukaijaa] sivulle 195 saakka, ja vasta silloin tajusin sen, minkä olisi pitänyt olla itsestäänselvää. Lääkäri ja vaimo. Emma Bovary. Ellen. Tietenkin.
Tulkinta on outoa tiedettä. Assosiaatiota, yhdistämisen kykyä, halua ennen kaikkea. Mitä lukija haluaa? Siinä varmasti suurin ero. Joku etsii pakkomielteisesti koherenssia, merkitystä. Toinen tyytyy siihen, mikä on annettu. Jotkut teokset tarjoavat salaisuuksia ratkaistavaksi, oivaltamisen tyydytystä. Silloin aina kannattaa olla vähän utelias lukija. Onneksi kokeva lukija on aina utelias; kiinnostus, eläytyminen, johdattaa huomaamaan vihjeet, piillotetut rakenteet, symbolit, suhteet.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti