Kävin eilen paljon pimeän jälkeen 19:sta lasillisella viiniä, pienessä baarissa lähellä Rotonde de la Villetteä. En ollut käynyt sielläpäin aikaisemmin, ajanut vain metrolla ohi Stalingradin kohdalta. Olin hetken aikaa epävarma ilmansuunnista noustessani ylös metrosta. Rotonde oli yllätys. Valaistu kaunis rakennus. Sillä kohtaa on myös paljon vettä: Canal Saint Martin ja Bassin de la Villette. Parc des Buttes-Chaumont on myös aivan lähellä.
Ajattelin siellä baarissa istuessani, että jostain syystä täällä saa voimaa siihen että on mykkä, pihalla ja tuntematon. Kaupungin tuttuus, täällä vakaasti oleminen, tuo turvallisen tunteen mutta samalla kielitaidottomuus tekee kaikesta vähän absurdia. Näytelmänomaista. Ei niin omaa elämää.
Täällä ei ole sellaista painoa elämässä kuin siellä missä on "todella", ei voi olla. On löydettävä huumoria asiaan. Loputtomiin väärin kuultuihin lauseisiin, mahdottomiin poskisuudelmiin. Ja siihen kammottavaan kyvyttömyyteen ilmaista itseään.
Viikonloppuna voisi yrittää tehdä talvisen puistokierroksen: käydä Bois de Bolognessa ja Buttes chaumontissa. Se vaan saattaisi olla mukavampaa jonkun kanssa, ei tosin välttämättä.
Ai niin. Rotonde de la Villetten aukiolta on öisin kaunis näkymä valaistuun Sacre Coeuriin. Se oli hyvä ilmansuunta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti