Listoja

Julian Barnes listaa ihanassa romaanissaan Flaubert's Parrot (1984) ranskalaisia ilmiöitä, pieniä erikoisuuksia, jotka tekevät Ranskasta Ranskan (tämä jatkaa ehkä omaa Englanti-Ranska-vertailuani):

"The light over the Channel, for instance, looks quite different from the French side: clearer, yet more volatile. [---] I don't just go for the light. I go for those things you forget until you see them again. The way they butcher meat. The seriousness of their pharmacies. The behaviour of their children in restaurants. The road sings [---]. Beaux-arts town halls. Wine-tasting in smelly chalk-caves by the side of the road." (92)

Barnes jatkaa:

"I could go on, but that's enough, or I'll soon be babbling about lime trees and pétanque [näinkö joukon petankkia pelaavia miehiä Rue Richard Lenoirilla saapuessani ensi kertaa Pariisiin syksyllä 2005? Kuvittelenko muiston?] and eating bread dipped in rough red wine ---. " (mp.)

Ja lopuksi:

"Everyone has a private list, and those of other people quickly appear vain and sentimental. I read a list other day headed 'What I like'. It went: 'Salad, cinnamon, cheese, pimento, marzipan, the smell of new-cut hay [would you read on?]... roses, peonies, lavender, champagne, loosely held political convictions, Glenn Gould...' The list, which is by Roland Barthes, continues, as lists do. One item you approve, the next stirs irritation." (mp, lihavointi minun.)

Kaiken tämän uhalla, tässä tulee!

Pariisi. Que j'aime:
Kävelyistä ja viinistä Tuilerien puistossa, valokuvaamisesta Bois de Boulognessa, kahviloista sateella... ikkunaostokset ja falafel Marais'sa, kävely Eiffelin kautta Palais de Tokyoon, Edelfeltin etsintä Luxembourgin puutarhassa, perjantainen Louvre - etenkin ranskalaiset veistokset Cour de Marlylla, Ooppera Garnierin portaikko ja Carpeaux'n Le Génie de la Danse, Gallimardin kirjakauppa Rue Raspaililla, Notre Dame pimeällä, pienet elokuvateatterit, moules et frites kadunkulma-brasseriessa, vihreät myyntikojut Seinen rannalla, patonki kääräistynä paperinpalaan, korkealla olevat metroasemat, viinikarahvit, violetit metroliput, vihannes- ja hedelmämyymälät, kojusta ostetut lämpimät pralines'it, art nouveau-katokset, kapeat ikkunat ja nupit keskellä ovea...

huh. Ja:

Museoita, joissa olen käynyt:
Centre Culturel Suèdois (Nina Korhosen näyttely), Louvre, Musée Marmottan (Claude Monet), Musée de l'Orangerie, Musée d'Orsay, Palais de Tokyo (Musée de l'Art Moderne de Paris), Musée National de l'Art Moderne Centre Georges Pompidou.

Museoita, joihin menen ensi tilassa:
Musée Carnavalet (Histoire de Paris) , Musée Maillol, Musée National de Moyen Age de Cluny, Musée de Montmartre, Musée Moreau, Museum National d'Histoire Naturelle, Musée Rodin, Maison de Victor Hugo.

Pariisissa nähtyjä elokuvia:
Between a Tear and a Smile (Kiinnostava jazz-dokumentti Kööpenhaminasta, Lisa Nilsson on mainio), Marie Antoinette (Loistava!), La science des rêves (Charlotte Gainsbourg ja meksikolainen keksijäpoika Pariisissa. Komediallista surrealismia. Olen alkanut nähdä taas unia sen jälkeen). Libéro (tärkeä italialaiselokuva. Pienen pojan näkökulma perheessä, jonka äiti lähtee ja palaa).

Näkemättömiä:
Le parfume, La tourneuse des pages (kaikki Suomessa ovat jo nähneet!), Hors de prix (Audrey Tatoun uusin), Prête-moi ta main (Charlotte Gainsbourgin uusin), Coeurs (Alain Resnaisin uusin, vrt. Love Actually?), The Queen, Bobby (tottakai:), Little Children (ehkä), Snow Cake (näin trailerin, vaikutti hyvältä). Ja uusia tulee jatkuvasti.

Eiköhän tämä riitä. ;) Arkkitehtuuri-kysymystä en voi aloittaakaan. Toki Le Corbusiereja pitäisi metsästää, mutta varmankin keväämmällä...

Barnesista vaan vielä: Flaubertin papukaija vahvisti jo Marguerite Durasin kautta syntynyttä ymmärrystä siitä, että Normandian rannikolle on päästävä. Trouvilleen, Flaubertin ja Durasin kaupunkeihin. Ja tietenkin Roueniin, Caeniin, Cherbourgiin... Provinssiin siis! Ja lisäksi pitäisi käydä tietenkin Nizzassa, Lyonissa, Toulousessa, Aix-en-Provencessa...