keskiviikko 17. tammikuuta 2007

Les pensées disparaissent...

Luin viime yönä Lundánien Viikkoja, kuukausia. Unirytmi meni sekaisin, vaikka lupasin neljän jälkeen lopettaessani että heräisin silti aamulla. Yöllä oli selkeitä ajatuksia, nyt ne ovat kadonneet.

A. Majander kirjoitti HS:ssä lokakuussa, ettei oikein pystynyt lukemaan teosta romaanina, vaikka "saahan se sitä olla". Ajattelin, että ei kai niillä edes ole ristiriitaa, romaanilla ja päiväkirjalla, muistelmalla?

Kirjoitettu on aina yhtaikaisesti fiktiota ja elämää. Elämä muuttuu fiktioksi, fiktio elämäksi kun me luemme ja kirjoitamme, vaikutumme, samastumme, koemme. Koettu todellisuus ei välttämättä ole se oikea, reaalinen, vaan tämä kokemani hetki tässä. Kirjoitettu on osa elämää. Se jää elämään muutosten tullessa.

Jokin aina muuttuu, mutta se ei ole velvoitus. Ei silti tarvitse tehdä mitään. Vain olla.

1 kommentti:

Anna O. kirjoitti...

"Part of love is preparing for death" - Julian Barnes 1984