Tällä hetkellä ongelmia paitsi tietokoneen myös internetin kanssa.
Koko loppuviikko meni koulutöihin, Echange culturelin esitelmän miettimiseen. Kävin kyllä taas Orsayssa ja Louvressa, onneksi, vaikka eilenkin väsytti. Ehkä sittenkin olisi pitänyt ottaa vielä vähemmän kursseja? Jättää enemmän aikaa olemiselle. Haluaisin mennä käymään Bois de Boulognessa mutta viikonloppu on pakko käyttää koulutöihin, mikä on kuitenkin hankalaa tämän netin kanssa. Ajattelin lähteä Lauraa tapaamaan Lontooseen, mutta liput olivat vähän liian kalliit. Hyvä syy hoitaa rästitöitä pois, siis.
Sen Maria Vaaran kanssa pitää sittenkin keskittyä terapiakirjoittamiseen, vaikka aihe tuntuu niin kalutulta. Todellisuuksien toisenlainen havaitseminen ja olemassaolo kielessä (kielen kautta) kuitenkin saavat todellisen merkityksensä Vaaran teoksissa oikeastaan vain päämääränsä kautta: paranemisen, subjektin eheytymisen. Se on nyt tullut selväksi Myrkkyseitikin myötä. Kirjoittamisella on selkeä funktio kaiken aikaa: puhua toiselle (Johannekselle), puhua itselle ja myös lukijalle, mahdollisesti toiselle Marialle. Tämä ajatus nyt ei sinänsä muuta mitään. Luova työ eheytymisen mahdollisuutena on joka tapauksessa ollut viimeisen luvun teema, ellen sitten kirjoita vielä jotakin Vaaran minän ja toisen välisestä etiikasta. Pitää kiirehtiä, kohta saattaa olla liian myöhäistä. Tosiaan: aloitin työni Vaaran parissa nyt kaksi vuotta sitten. Syksyllä 2004. Siitä on ikuisuus.
Olen onnellinen siitä, että olen nyt täällä. Mitä yhdestä internetistä? Eilen illalla kotikadun jouluvaloihin lisäiltiin havuja. Kohta se on jo täälläkin, joulu. Kunpa Suomessa olisi lunta, kun tulen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti