Kävin tänään Palais de Tokyossa. Se on rakennettu Seinen rannalle, hieman oikealle vasten Eiffeliä, vuoden 1937 maailmannäyttelyä varten ja toimii nykyään Pariisin modernin taiteen museona.
Perusnäyttely on ilmainen kaikille, yksi Pariisin hyvistä teoista.
Joka tapauksessa: yksi huone esittelee André Bretonin ja ystävien taidetta, ja tulin siis palanneeksi surrealismiin. "Cadavre exquis" on ruumiin kuva, piirrustus, jota on ollut tekemässä useampi ihminen näkemättä toisten osuutta. Yksikertainen leikki, hyvin bretonmaista: sattuman varustaminen taiteen palvelukseen, alitajunta jne. Outoa, satumaista, uutta, yllätyksellistä. Mutta miksi suurin osa piirrustuksista on jollakin tapaa karmivia? Täytyykö tuntemattoman, sattumanvaraisen ja oudon olla aina jollakin tapaa pelottavaa, näiden isojen poikien mielestä? Teokset ovat täynnä katkenneita raajoja ja epämuodostumia.
ps. Nykytaiteen näyttelyn puolella kohtasin jotain ihanaa: puhelinluetteloista koottu kirjasto. Siellä oli mies järjestämässä niitä "kirjoja", ikään kuin kirjastovirkailija, tosissaan. En kuitenkaan kehdannut kysyä olisinko saanut kurkata 1998-vuoden Suomen Keltaisia sivuja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti