Yöjuna Chamberyyn, Savoien prefektuuriin, lähti Pariisin Gare d'Austerlitziltä vähän ennen yhtätoista torstai-iltana. Kymmeniä makuuvaunuja, ihmisiä rinkkoineen, suksineen, talvivaatteineen jättämässä taakseen keväistä Pariisia. Unta junassa joka matkaa läpi pohjoisen Ranskan.
Viideltä aamulla Chamberyn asemalla tuoksui lumi. Oli pilkkopimeää ja kylmää; vain rautatiekiskoja ja tunneleita, jotka vievät raiteiden ali laiturilta toiselle. Ihmiset rämpivät seuraavaan junaan matkatavaroineen ja kaatuivat leveille istumapaikoille jatkamaan unia. Junassa jo olevat matkustajat nukkuivat peittojen, takkien, makuupussien suojissa - jalat ojossa käytävällä, päät retkahtaneena sivuille, ikkunoihin nojaten.
Albertvillen lähestyessä päivä alkoi vähitellen valjeta. Ranskan alppikaupungit eroavat saksalaisista: talot ovat uudempia, perinteistä arkkitehtuuria on, muttei samassa mittakaavassa kuin Saksassa, Itävallassa tai Sveitsissä. Albertville oli monelta osin uudelleen rakennettu, varmaan olympialaisten aikoihin, ja sinne oli tullut muutama korkeampi valkoinen kerrostalo - selkeästi tarkkaan suunniteltu - sekä alppimaisia mutta uudehkoja luhtitaloja. Omakotitalot eivät olleet niin viimeisen päälle ylläpidettyjä kuin esimerkiksi Itävallassa. Kuitenkin sama tunnelma löytyy: kaupunki vuorten alla, purot ja joet, jotka laskevat rinteitä alas, lumihuiput korkealla ylhäällä, horisontissa uusia ja taas uusia valkeita vuorijonoja. Kevät oli saapunut Alpeille: lumet ovat sulaneet, puut kukkivat, vesi virtaa joissa. Junan jatkaessa matkaansa alppikaupungit heräsivät vähitellen uuteen päivään.
Bourg Saint Mauriceen saavuttaessa kello seitsemän aamuaurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Kaupunki on vuorten alla, hiihtokeskukset korkealla lumihuippujen luona. Nousu ylös vuorelle kesti pitkään: ensin köysirataa pitkin, sitten bussilla. Kahden kilometrin korkeudessa lumen kirkkaus ympäröi kaikkialla. Se on toinen maailma: joukoittain hiihtoasuntoja ja -asuntoloita, tuolihissejä, kabiineja, laskettelijoita, lautailijoita. 3800 metriä korkeimmillaan. Kaukana siintää Mont Blanc.
Paluujuna sunnuntaina oli uusi, kaksikerroksinen TGV. Sen täytti joukko pesukarhukasvoisia ihmisiä jo Bourg Saint Mauricessa, ja muilta asemilta, Albertvillestä ja lähistöltä, heitä nousi vain lisää. Junissa on jotain hyvää ja rauhoittavaa. Mahdollisuus siirtyä paikasta toiseen. Nähdä. Muttei liian nopeasti. Niissä on matkan tuntu, matkustamisen ikiaikainen kokemus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti