Ehdin lukea mahdottoman vähän juuri nyt. Ehkä paras kirja tähän hetkeen on Pierre Bayardin "Comment parler des livres que l'on a pas lus?" (2007) eli kuinka puhua kirjoista, joita ei ole lukenut.
Enemmän kuin lukemisen puolesta, se puhuu kirjoista puhumisen, niiden selaamisen, niistä kuulemisen ja niiden kuvittelemisen puolesta.
Bayard ajattelee, että kirjat ovat aina omien kokemusten ja toiveiden reflektiopintoja, että luentoja niin monia erilaisia ja että kirjat ovat niin monimielisiä ja dynaamisia kapistuksia, että on turha kantaa huonoa omaa tuntoa lukemattomista tai kesken jääneistä. Unohdamme kuitenkin kaiken aikaa lukemamme, tai muokkaamme sen mielessämme aivan uudeksi.
"Le livre – un objet aléatoire sur lequelle nous discursons de manière imprécise, un objet avec lequelle interfèrent en permanence nos fantasmes et nos illusions." (54.)
Bayard kirjoittaa, että katoaminen on samalla myös rikastumista. Ja että kirjoista puhuminen ja niistä kirjoittaminen on tärkeää luovaa toimintaa, joka tarvitsee vapautta itse kirjoista.
Tulkintojen vapauttaminen ei sinänsä ole uusi asia, mutta Bayardin käytännölliset huomiot siitä, miten valtava määrä kirjoja on, miten mahdotonta niitä on kaikkia lukea ja miten nopeasti muisti muokkaa luettua johtavat hyväksymään uudenlaisen suhteen kirjoihin, jonka keskiössä olisi niistä puhuminen pikemmin kuin itse lukeminen. On varmasti totta, että tunnemme suurimman osan kirjoista enemmän omien puheidemme ja niistä kuulemiemme tarinoiden ja mielipiteiden kuin luentojen kautta. Ja tämän hyväksyminen avaa kirjallisen avaruuden aivan toisella tavalla. Helpottava ajatus näinä lukemattomuuden aikoina - ja myös lukemisen.
***
"Le commentaire sur les livres non lus est une forme de création." (160.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti