maanantai 10. joulukuuta 2007

"Se nyt vaan on niin, että kaikkien täytyy laulaa"

No nyt sen sitten näin, Smedsin Tuntemattoman sotilaan. Jotenkin analyyttisesti voisi sanoa, että absurdiin saakka menevä vieraannuttaminen ja etäännyttäminen synnyttivät loistavaa ironiaa kohteenaan nationalistinen ajattelu ja sodankäynnin järjettömyys... Siis hienohan se oli. Terävä ja pilkallinen, pahasti osoittelevakin, mutta miten muuten näitä isänmaallisuuden kulisseja saisikaan alas revittyä?

Smedsin sota on Suomen ja Ruotsin jääkiekkoa, se on bileet T.A.T.U:n tahtiin, Eminem, hakattuja pesukoneita, äärimmilleen hiottua tappamisen teknologiaa. Sota on laulu, johon kaikkien on osallistuttava - ja siinä rytäkässä Suomi kohtaa sitten kuolemansa. Näytelmän "Suomi on kuollut"-julistukselle voisi etsiä merkityksiä myös yhteiskunnallisesta murroksesta ja sukupolvien vaihdoksesta. Yhä uudelleen koittaa sotineen Suomen kuolema, kun Linnankin lukija on jo sotaa koskaan näkemätön postmoderni aikuinen. Nähdäkseni Smedsin Tuntematon on unelma pasifistisesta ja aidosta maailmasta, jossa kansallisvaltiot eivät enää ajautuisi absurdeihin konflikteihin. Idealismiahan se on, mutta eettistä. Lisäksi täytyy sanoa, että Smedsin Tuntematon on täysi karnevaali: sen perustana ovat vapaus ja kumous, joiden perimmäinen tarkoitus on kuitenkin toimia yhteisöä eheyttävästi. Siksi ehkä yleisökin pääsee niin vahvasti näytelmään mukaan: tanssimaan (sotimaan), laulamaan (sotimaan) mutta myös tähtäimen alle.

[Mukava nähdä vastakohta sille Suomelle, joka äänesti Mannerheimin suurimmaksi suomalaiseksi silloin taannoin ...Kansallisteatterissa Mannerheim saa Aku Ankan kasvot... tuskin Linnakaan kääntyisi haudassaan, vaikka tuleekin lopussa ammutuksi muiden ikonien rinnalla.]

3 kommenttia:

OPN kirjoitti...

Annat Mannerheim-heitollasi ymmärtää, ettei sotilaita tarvita. Miten sinä ratkaisisit "absurdin konfliktin", jossa Venäjä hyökkää Suomeen? Välittömällä antautumisella? Sitenkö maailmasta tehdään parempi paikka?

Anna.O kirjoitti...

Ei, se ei ollut tarkoitukseni. Yritin lähinnä sanoa, että luulen, että Linnakin olisi hyväksynyt Smedsin tulkinnan ja että Tuntematon on pohjimmiltaan pasifistinen romaani. Ja Mannerheim taas ei edusta, ainakaan Smedsin Tuntemattomassa (eikä kyllä itsellenikään), pasifistista asennetta. Uskon kyllä myös, että ajatus sotilaallisesta puolustautumisesta uhan edessä ja pyrkimys eettiseen suhtautumiseen toiseen ihmiseen eivät ole ristiriidassa toistensa kanssa. Molemmat pitää huomioida, jotta maailmasta tulisi parempi paikka. Nähdäkseni Smedsin tulkinnan tarkoituksena ei kuitenkaan ollut pohtia, mitä tulisi tehdä uhan edessä vaan pikemminkin miettiä sodan eettisyyttä ylipäänsä.

OPN kirjoitti...

OK, tein ehkä vähän hätäisiä tulkintoja. Ei muuta kysyttävää!