...miten paljon viimeisten viikkojen aikana olen nähnyt. Muutama viikko, ja Ranska on kierretty ristiin rastiin junakiskoja pitkin. Maisemia toisensa perään. Uusia tuttavuuksia. Kaupunkeja, kyliä, maaseutua. Ja kaikkialla: kulttuuria, hienoja keskusteluja, elämän iloja ja suruja, energiaa, väsymystä, jännitystä, hauskuutta.
Tästä kaikesta on kiittäminen toisia, läheisiä hyviä ihmisiä.
E:tä ja M:aa, jotka junailivat mukaansa Alpeille. Toivat talven tähän vuoteen, joka oli jäädä vaille lunta ja vaille sitä urheilulajia, josta eniten nautin.
L:aa ja P:tä, jotka veivät Chateaurouxiin ja Mers-sur-Indreen, keväiselle Ranskan maaseudulle. Näin George Sandin myllyn, Meunier d'Angibaut'n tapahtumapaikan, noitien asuinsijoja - niin kuin L. kirjoittikin. Hypähtelin hevoskärryissä pitkin pellonreunaa, joenreunaa. Leivoin piirakkaa maalaistalossa ja vatkasin mummon kanssa salaatinkastiketta. Ystävystyin koiran kanssa. En pelännyt kanoja. Juotiin teetä ja puhuttiin syviä.
H:ta, joka majoitti meidät Aix-en-Provencessa ja löysi Paul Cezannen haudan. Etelä-Ranska kulki kohti kesää, plataanipuut vielä harmaina. Nähtiin Marc Chagallin Raamattu- ja Odysseus-kuvituksia, Cezannen ateljee kukkulan rinteellä, kaduittain provencelaisia kivitaloja. Marseille oli suuri, merinen ja mäkinen. Köyhä, kaunis, eteläinen. Jos olisin töissä Marseillessa, asuisin Aix-en-Provencessa, maaseudulla, en kaupungissa.
Ja täällä taas. Kastanjoissa on jo lehdet. Aurinko paistaa taukoamatta. Saatoin L:n aamulla matkaan. Itsellä vielä aikaa täällä kaksi ja puoli kuukautta. Se on silti vähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti