Eilen tuli jälleen vuosi lisää.
Nyt taas yksin Pariisissa, pitkästä aikaa. Kesä on jo pitkällä. Se tuli niin nopeasti että hengästyttää, huolestuttaa. Kertailin äsken kirjojen muistiinpanoja, elättelin ajatusta että olen saanut edes luettua. Aikaa on jäljellä epätoivoisen vähän. Kymmenen viikkoa, laskin.
Vaaran Blanchot-yhteys on täysin ajattelematta ja Kristeva-osio kerkesi kadota käsistä - unohtui välitaukoon. Tuntuu, että alkukevään lukemisista ei jäänyt mitään käteen.
Miten voi olla, ettei osaa tehdä niin kuin olisi kaikkein parasta?
En ole juossut viikkoihin. Yritän aamulla herätä ja käydä puistossa lenkillä. Käyn pesulassa. Ostan hedelmiä vihanneskaupasta. Teen esitelmän Suomen, Ranskan ja Korean peruskoulujen opetuksesta, kirjoitan käännöksen, teen muistiinpanoja, alan lukea Groszin teorioita ruumiillisuudesta, vaikka siitä ei mitään hyötyä Vaaran suhteen olekaan. Saanpahan taas ajatukset sinnepäin.
Luin hesarista, että Deleuzea on suomennettu. Siinä taas lisää potentiaalisia asioita. Muutenkin muistin jo, että Suomeen tultaessa on kerrattava vähän Lacania ja Freudia. Tämä suo on loputon.
Käytiin lauantaina Pantheonissa. En muistanut, miten hieno se on. Puvis de Chavannen frescot, näköala Pariisin katoille, Foucault'n heiluri.
Täällä on tosiaan kesä nyt. Aurinko laskee yhdeksältä ja koko yön on lämmintä. Viimeksi on satanut noin kuukausi sitten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti