Paluu

2.10 satoi vettä Pariisissa, kun astuttiin M:n kanssa ulos Charles de Gaullen 2 terminaalista. Seuraavana aamuna satoi myös kun raahasin tavaroitani Rue de Lafayetten hotellista E:n luokse. Oli märkää ja pimeää.

Tänään sataa taas, kun teen viimehetken jouluostoksiani. Yöllä lähden jälleen lentokentälle. Tutusta tuttuun.

Miksi lähdöt ja paluut ovat aina näin vaikeita?

En tiedä mitä pakata. Tällä hetkellä on kaksi kotia: toinen Suomessa Leppävaarassa ja toinen Pariisissa viidennessätoista. En haluaisi lähteä.

Tänne jää (tätä luetteloa voisi jatkaa loputtomiin. Koen täällä mielettömästi):

-Pariisin syksy (Ilma varmaan paranee heti huomenna. En taida enää ehtiä nähdä aurinkoa täällä, ennen kuin uutena vuotena.)

-Baletti (Oltiin eilen R:n, T:n ja E:n kanssa katsomassa Swanlake teatteri Mogadorissa. Se Matthew Bournen versio, jossa miehet tanssivat lumottujen joutsenten roolin. Upea.)

-Ravintolat (Syötiin ennen balettia Chartierissa. Ranskalainen. Jäänne 1900-luvun alusta. Vilinä.)

-Elokuvat (Sunnuntain päiväohjelmassa oli ensin Rudolf Valentinon elokuva "Sheikin poika". Mykkäelokuva, taustalla moderni konemusiikki. Musée d'Orsayn Valentino-sarja päätös. Täällä voi tehdä mitä tahansa!)

-Maurice Denis (Ehdin sunnuntaina myös katsoa uudelleen Musée d'Orsayn näyttelyn. "Walls, walls to decorate!" ja: "taide loittonee realismista sekä orientoituu kohti henkistä, kohti synteesiä ja dekoratiivista ekspressiota".)

-Yves Klein, "the Painter of Space" (Nähtiin lauantaina E:n ja T:n kanssa Pompidou- keskuksen näyttely. "The fundamental truth of our time: form is no longer a simple linear value but a value of impregnation". Sinisyys oli hieno asia, "blue has no dimension, it is beyond dimension", mutta en voinut hyväksyä ihmissiveltimiä. Tai oikeastaan: naissiveltimiä.)

Ehdin Suomeen vielä valoisaan aikaan huomenna ja tiedän, että työt imaisevat minut keskiviikkona. On, kuin Pariisia ei olisikaan.

Mutta paluu on 28.12.
Käväisen kotona ja tulen sitten takaisin kotiin.