Tajusin oikeastaan vasta äsken, että täällä on valoisaa. Siksi syksy tuntuu (petollisesti) jatkuvan jatkumistaan, vaikka vaahteroista ovat lehdetkin tippuneet.
Suomessa on itsenäisyyspäivänä aina pimeää, joskus oli ehkä lunta. Linnan juhlat valaisee asunnot ja on jotenkin helpottavaa, ettei mikään kauppa ole auki. Kenenkään ei tarvitse tehdä töitä.
Täällä on asioita hoidettavana eikä ole vapaata. Vaikka tavallaan joka päivä on vapaapäivä. Ei pidä stressaantua, ei pitäisi olla aihetta. Aina on.
Ensi viikolla kotiin, Suomeen, töihin. Sitä ennen ehdin vielä tehdä jouluostoksia, pitää kamalan esitelmäni, käydä baletissa ja kerran muutamassa museossa. Aika kuluu liian nopeasti. Se on klishee mutta totta. Haluaisin hidastaa ajan kulua ja on nyt jo ikävä. Jännittää nähdä millaista täällä on, kun tulen takaisin.
Mietin tuossa äsken, että ehkä kotimaista kirjallisuutta tutkiakseen on pakko lähteä ulkomaille. Perspektiivin vuoksi. Maria Vaara alkaa tuntua ihan hyvälle taas. Kunpa olisi enemmän aikaa, sittenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti