Pakko jatkaa.
Luin Stefan Mosterin, Finlandia-palkintoraadin puheenjohtajan, haastattelua hesarista:
Suomalaiselta romaanilta puuttuu kuulemma analyyttisyys. Täällä (tarkoitan: siellä Suomessa) ei saa puhua älymystöstä kuten muissa maissa, pelosta että tulee leimatuksi elitistiksi, ja siispä "intellektuellit eivät ajattele julkisesti". Samalla Moster luettelee muutaman älykkään, analyyttisen suomalaiskirjailijan: Krohn, Holappa, Hotakainen, Hassinen. :)
Taidanpa tietää mistä on kyse. Itse jatkaisin listaa vielä ehdottomasti Saisiolla. Hymyilyttää. Sitten hän mainitsee vielä Putkinotkon, jota ajattelin hetki sitten kaipauksella.
Loput diagnoosit ovat:
"Kirjamainonnassa piilotellaan viihteen ja taiteen eroa" ja "Taide ei ole massoille". :D
Niinpä. Ajattelua, sitä kaivataan. Ei kirjallisuus ole pelkkää maailman kuvittamista ja täytettä hiljaisiin hetkiin. Se on sen avaamista, näkökulmia, yhteyksiä, kritiikkiä, uudistamista - niin mielen kuin myös yhteiskunnan. Elitismin uhallakin... sillä aina on tosiaan väärinymmärtäjiä.
Ajattelin vielä, että Maria Vaaran romaaneista ei taida puuttua älyä tai yhteiskuntakritiikkiä, vaikka niitä voidaan tietenkin syyttää toisteliaisuudesta ja terapiakirjoittamisesta (jos se nyt on huono asia). Myrkkyseitikistä löytyvät analyysit, reflektio Johannes ja Maria-trilogian yhteiskunnallisista merkityksistä, todistavat tästä pyrkimyksestä. Minän ja toisen välinen eettinen suhde sekä kysymys kommunikaatiosta ja luovasta työstä psyykkisen tasapainon mahdollistajana ovat Vaaran trilogiassa etusijalla.
Myrkkyseitikissä Maria pohtii Likaisia legendoja Johannekselle:
"- Eihän se ole sairaskertomus. Ihminen ajattelee mielellään, että näin sairas ihminen kuvaa omaa, sekasortoista maailmaansa, helpointahan se niin on. Ei minulla ole mitään tekemistä tuommoisen maailman kanssa. Voinhan lukea sen silti, se on mielenkiintoista, ajattelee aika moni. Kuka uskaltaa lukea sen niin, että löytää siitä tavallisen ihmisen piirtämässä, maalaamassa taulua siitä elämästä, mikä on jokaisen ihmisen sisällä, kunhan vain on rohkeutta katsoa siihen. Entäs jos meissä jokaisessa on tuon Marian skitsofreeninen yrttitarha, kun vain kuokimme auki sitä peittävän, hyväksytyn multakerroksen. (MS 235.)
---
Minun oli pakko kysyä ihan tuskastuneena: - Luuletko, että ihmiset ymmärtävät, mitä tämä Maria on tahtonut sanoa? Ja kuuntelevatko he toistensa puhetta ollenkaan?-Ihminen kuulee sen, minkä uskaltaa kuulla ja on kypsä kuulemaan, sulattelee ja ottaa vastaan. Tärkeintä on kai, etteivät ihmiset lakkaa puhumasta toisilleen, vaikka tuntuukin, ettei ääni olekaan selvä ja sointuva, sanoi Johannes kuin itsekseen. (Mt. 238.)"
2 kommenttia:
Alkuperäisessä Hoblan haastattelussa oli pehmennykset jätetty sikseen; Mosterin mukaan Suomesta ei löytynyt yhtäkään älyllistä ja analyyttista saati innovatiivista kirjailijaa tai edes teosta. Kaiketi uskalsi näin sanoa, koska me suomenkieliset epä-älylliset massat emme sellaista toisella kielellä kirjoitettua lehteä osaa lukea. Uskon kuitenkin, että Bo Carpelankin viime vuonna palkittiin lähinnä muista ansioista kuin älyllisestä analyyttisyydestä, mitä ikinä Moster sillä tarkoittikin. Onneksi Mosterkin on sentään avannut näkökulmaansa hiukan. ks. http://aaltopahvia.blogspot.com
Kiitos kommentista!: kävin lukemassa sen Hoblan jutun ja alkuperäisen puheen (täällä on sittenkin näemmä vähän paitsiossa siitä mitä Suomessa keskustellaan :). Pakko sitä näkökulmaa on ollut avata: yhteiskunnallista keskusteluakin kun todella löytyy, monia hyviä kirjailijoita. Ja olen samaa mieltä esimerkiksi Leena Krohnin ja Jarkko Tontin (HS 7.12) kanssa siitä, ettei kylmän teoreettinen ajattelu ole missään nimessä kirjallisuuden laadun tae, saatikka kirjallisuuden tarkoitus. Joka tapauksessa, hyvä että provosoidaan keskustelua.
Lähetä kommentti