Kävin tänään lääkärissä kuoppaisen hiekkatien päässä pikkukaupungin laidalla. Lääkäri nauroi, että se olen minä tällä kertaa - en aina pelkän tulkin roolissa. Kaupungissa on myös kauppa, jossa on jääkaappi, jossa on joskus myynnissä jogurttia. Ostin cokista, joka maistui oudolle.
Illalla ajellaan uudelleen edestakaisin Grand-Popon ja Come:n lääkärin väliä, haetaan reseptejä ja käydään apteekissa. Valtatiellä on pilkkopimeää, niin kuin Suomessakin joskus. On mukavaa, kun aina ja joka paikassa ei ole sähköä. Pimeys on rauhallista.
2 kommenttia:
Muistuu elävästi mieleen, kun itse pyörin Coméssa malariahöyryissä sairaalan ja apteekkien väliä. Ei ollut erityisen mukavaa puuhaa.
Toivottavasti paranet pian!
Mut heleijaa valitsemallesi TV-sarjalle! Tästähän on ollutkin puhetta. Sata halausta, suukkoa ja <3 <3 <3
Sinun,
Lähetä kommentti