Helmikuuta

Täällä on presidentinvaalit tulossa, mutta niiden ajankohtaa on siirretty jo ainakin kerran. Ehdokkaita on yli kaksikymmentä ja istuva presidentti yrittää pitää tiukasti kiinni vallastaan. Naapurin aita, Villa Karon vieressä oleva katukeittiö ja hautausmaa mainostavat tätä Yayi Bonia. Hänelle on myös tehty laulu, joka jää päähän soimaan: "Yayi Bonii, Yayi Bonii, Yayi Bonii…".

Nykyisen presidentin vakavin vastaehdokas on Länsi-Afrikan keskuspankin johtaja Bio-Tchané. Hänellä oli pari viikkoa sitten vaalitilaisuus Villa Karon monitoimisalissa ja osallistujille oli luvattu matkarahat palkkioksi osallistumisesta. Palkkiorahojen jakajat päättivät kuitenkin pitää rahat itsellään, ja väkijoukko sai aikaan pienen mellakan. Rähinä meni nopeasti ohi, mutta sillä oli yksi yovo-uhri: joku varasti pään "Valkoiselta mieheltä, joka laskeutuu puusta" - Juha Mennan puuveistokselta, joka on roikkunut pihan akasiassa monen vuoden ajan. Päätä etsitään, mutta yleisesti voidaan sanoa, että taide-esineet kokevat kovia täällä kuumassa, liskojen, tuhohyönteisten ja riehakkaiden presidentinvaalien maassa.

Viime viikolla myös Cotonoussa oli pieni kaaos, kun ihmiset mellakoivat vaalien takia. Opposition edustajien nimiä ei ilmeisesti löytynyt vaalilistoilta ja tämä aiheutti ärtymystä. Itse en todistanut kumpaakaan tapahtumaa, kuulin vain jälkikäteen – tai, absurdia kyllä, huomasin facebookista. Kaikki rähinä tuntuu kaukaiselta tässä hiljaisuudessa, jossa kuljetaan edes takaisin kaupunginraittia, jota myös "gossip avenueksi" kutsutaan; tervehditään ravintoloiden ja baarien omistajia, tuttuja muusikoita ja oppaita ja kerrataan, missä kukakin on koskakin ollut.

Harmattan on kääntynyt yöllisiksi ukkosmyrskyiksi ja helteeksi. Myrskyn mukana tuli toissapäivänä myös armeija lentomuurahaisia. Voi olla, että käytännön elämä samalla hankaloituu: aurinko alkaa polttaa ja moskiitot heräävät henkiin. Jalkoja voi kärventää työntämällä ne terassin raoista ulos aurinkoon. Silti on vielä vehreää ja kaunista, mereltä tuulee ja kalastajat vetävät verkkoa rannalla.

Sairaana

Ensimmäistä kertaa kuumeessa täällä. Katson "Brothers and Sisters":in ensimmäistä tuotantokautta ja ihmettelen ihmisiä ja heidän vaatteitaan, kun he juovat lattea pahvimukeistaan; viinilaseja ja keittiötä. En voi oikein ymmärtää, että jostain saa maitokahvia, hyvää viiniä ja uunissa paistettua ruokaa. Ero Los Angelesin ja Grand-Popon välillä on aivan mieletön... Ero Helsingin ja Grand-Popon välillä on aivan mieletön.

Kävin tänään lääkärissä kuoppaisen hiekkatien päässä pikkukaupungin laidalla. Lääkäri nauroi, että se olen minä tällä kertaa - en aina pelkän tulkin roolissa. Kaupungissa on myös kauppa, jossa on jääkaappi, jossa on joskus myynnissä jogurttia. Ostin cokista, joka maistui oudolle.

Illalla ajellaan uudelleen edestakaisin Grand-Popon ja Come:n lääkärin väliä, haetaan reseptejä ja käydään apteekissa. Valtatiellä on pilkkopimeää, niin kuin Suomessakin joskus. On mukavaa, kun aina ja joka paikassa ei ole sähköä. Pimeys on rauhallista.

Lost in Translation

Juttelin muutama päivä sitten puhelimessa L:n kanssa, joka oli Cotonoussa käymässä. Meille oli neuvottu sieltä supermarché, josta saa kaikenlaisia asioita, joita länsimaissa on tapana saada kaupasta. Siellä olikin kuulemma esimerkiksi viiniosasto (!), ja mieleen piirtyi kuva Pariisin Bonne Marché:sta shampanjoineen ja ostereineen. L kertoi olevansa ostamassa mangoja. Ihmettelin hetken, mutta hyväksyin tiedon ja välitin sen puhelun jälkeen eteenpäin: "Sieltä saa kaikkea! …L. osti mangon". Oli mahdotonta hahmottaa, että kyse voisi olla jostakin muusta kuin hedelmistä, ja samalla ostoksessa ei ollut mitään järkeä. Jos täältä jotakin saa, niin mangoja.

Myöhemmin kävi ilmi, että Cotonoussa sijaitsevassa tavaratalossa on ihan oikeasti Mangon vaateliike. Siinä ei vaan myöskään tuntunut olevan mitään järkeä: Cotonou on "kaupunki", jonka teistä puolet on hiekkaa ja rakennukset korkeimmillaan kaksikerroksisia. Valitsin tulkintavaihtoehdon, joka jollakin tapaa oli enemmän uskottava.

Suurin osa väärinymmärryksistä, käsittämättömyyksistä ja ihmeellisyyksistä johtuu täällä siitä, että kontekstit vaihtelevat liian radikaalisti. En ymmärtänyt aluksi ihmisten tervehdyksiä, sillä en ymmärtänyt, mitä järkeä on kysyä keltään "onko hän saapunut hyvin". Samalla logiikalla en pystynyt ymmärtämään Mangon oikeaa merkitystä, vaikka puhuin suomea suomalaisen kanssa.

Tänä iltana tilasin ravintolassa karahvin sodabia (paikallista jännää palmuviinaa) ja tarjoilija sanoi käyvänsä tutkimassa onko sitä. Vähän ajan kuluttua hän palasi takaisin viiden ananaslautasen kanssa ja jakoi ne pöytään. Vähän ihmettelimme, mutta söimme ananaksemme suomalaisina mukisematta. Ilmoitin alkavani vähitellen luovuttaa kommunikaatioyritysteni kanssa. Laskussa ei onneksi ollut mainittu sodabia saatikka ananasta. Yksi tulkintamahdollisuus on, että ananas tuli jotenkin sodabin hyvitykseksi – tämä ei vaan tullut puheeksi, ei ehkä tarvinnut tulla.

Opettajat eivät täällä tiedä, koska heidän oppilaillaan on koeviikko tai lomaa. Suurin osa asioista tulee jotenkin puolittain yllätyksenä tai yhtäkkiä. Puhelimilla soitellaan edes takaisin, muutaman metrin välimatkoja ja monia kertoja päivässä – ikään kuin se korvaisi yleisen hämmennyksen. Se auttaakin vähän, sillä aikataulut muuttuvat jatkuvasti. Ilman puhelinta tuskin kukaan onnistuisi olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan – huolimatta siitä, että myös välimatkat ovat minimaalisia. Lopputuloksena on kaikenlaisia onnistumisia. Kulku niitä kohti on vain yhtä kaaosta.