Lähtö lähestyy. Helsingin keskustassa on yleinen jouluhulluus ja lumipyry täyttää Töölön katuja kasvavilla lumikasoilla. Hesarista saa lukea keskustelua talven ihmeistä. Teen viimeisiä työvuoroja, juon glögiä, tapaan ystäviä. Hetki on nyt, mutta ennemmin kuitenkin ennen Afrikkaa.
Viime viikolla jonotin postissa Kööpenhaminasta palannutta passiani, kun sata edellä olevaa numeroa lähetti joulupakettejaan.
Viisumiasia oli kyllä helppo: passi tuli viisumillisena ja kuitin kanssa takaisin vastauskuoressa, kirjattuna mukana lähetetyillä 100 DK:lla niin kuin Beninin konsulaatin nettisivut lupasivat. 5 arkipäivää Helsingistä Kööpenhaminaan, 2 arkipäivää käsittelyyn, 5 takaisin.
Kiltti lääkäri kirjoitti pari antibioottikuuria sen varalle, että ei jaksaisi sairaana matkustaa Grand-Poposta Cotonouhun tai muualle lääkäriin. Kefaleksiiniä hengitystie- ja iho-infektioiden varalle ja siprofloksasiinia suolisto-infektioon, fusidiini-hydrokortisonivoidetta tulehtuneelle iholle. Malarialääkkeet on. Hyttysmyrkkyä, parasetamolia ja hygienia-asioita pitää vielä ostaa. Moskiittoverkkoa ei kuulemma tarvitse täältä hankkia. Rahaa voi vaihtaa Cotonoussa.
Lonely Planetin West Africa -kirja käskee kehittämään hyvän aviomiestarinan ja varoittaa sukkia myyvistä huijareista (miksi sukkia, kukaan ei tiedä). Luen voodoosta, beniniläisestä ja togolaisesta ruuasta, pelkään etukäteen mopotakseja, vähän myös puskatakseja:
"Drivers seem to discredit the idea that accidents are in any way related to vehicle speed or condition, or to wild driving practices."
Mutta huolet liittyvät enemmän elämään sitten kun se alkaa asettua, kun pitää lähteä näkemään ja seikkailemaan, ensimmäiset päivät sujunevat hyvin. Grand-Popossa taitaa odottaa 20 neliön huone kylppärillä - ja ihmisiä, jotka tietävät tulostani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti