Muistiinpano Murakamista: "kaikki on metaforaa"

People need to cling to something... It's like Goethe said: everything's a metaphor. (Haruki Murakami 2002 Kafka on the Shore, p. 99.)

Kaikilla ilmiöillä, tapahtumilla, asioilla, esineillä on jokin piilevä (henkilökohtainen) merkitys.

--------------------------
Metaforeo, metapherein - kuljettaa (merkityksen kuljettaminen, sen siirtäminen; meta - yli; pherein - kantaa); Aristoteles: metafora merkitsee asioita liikkeessä (Retoriikka III).
--------------------------

En erityisemmin pitänyt Murakamin omaelämäkerrallisesta juoksuromaanista What I Talk When I Talk About Running, mutta Kafkassa rannalla on jotain vastustamatonta. (Jokin kaukaisuus siinäkin tosin on... epäilen sukupuolten välistä kuilua, vaikka teos periaatteessa yrittää toimia sellaisen yli.)

Parasta ovat Murakamin toistuvat viittaukset: Goetheen, Yeatsiin, Bergsoniin, Hegeliin, Tsehoviin. Niiden kautta rakentuu kuva syvästä henkilökohtaisen olemisen tasosta, jonka läpi maailmaa hahmotetaan. Unet, haaveet, muistot ovat yhtä merkityksellisiä kuin mikä tahansa "todellinen": niiden kautta maailmaa tulkitaan ja eletään. Kaikki on metaforaa jostakin, tai jollekin.

Yeats said, "in dreams begin responsibilities". (p. 122.)

The pure present is ungraspable advance of the past devouring the future. In truth, all sensation is already memory. (on Bergson, p. 253.)

Hegel believed that a person is not merely conscious of self and object as separate entities, but through the projection of the self via the meditation of the object, the subject is volitionally able to gain a deeper understanding of the self. All of which constitutes self-consciousness. (p. 254.)

What doesn't play a role, shouldn't exist. (Chekov on dramaturgy, p. 266.)

The cup looks like a metaphor. A metaphor of memories. (p. 412.)