Käytiin lauantaina, toiseksi viimeisenä päivänä, katsomassa Karin Mamma Anderssonin näyttely Taidehallissa. Vaikutuksen tekivät "realistiset" tilat, maisemat ja ympäristöt, jotka kääntyvätkin yliluonnollisen ja epäinhimillisen puolelle, kun niihin ilmaantuu jotakin outoa: todellisuuksia todellisuuksien sisällä, eläviä maalauksia perheen arkihuoneessa, outoja elollisia kuvioita. Yhteistä näillä oudoille ilmiöille oli se, että tuntuu siltä että katsoja näkee ne mutta teoksessa olevat hahmot ovat niistä tietämättömiä.
Parhaita kaikista olivat mustiksi poltergeisteiksi nimeämäni hahmot, jotka paljastuivat näyttelyesitettä luettuani eräänlaisiksi kärpäslätkiksi. Anderssonilla on nimittäin tapana nitistää ikävännäköisiä tai epäonnistuneita kuvallisia elementtejä (lähinnä ihmisiä) mustalla spraymaalisuihkeella. Hän totesi esitteessä kuitenkin myös, ettei halua tulla tunnetuksi naisena, joka maalaa koivuja ja käyttää mustaa spraymaalia. Uusia suuntia on siis luvassa.
Koivutkin olivat kyllä hienoja.
Karin Mamma Anderssonin kiinnostavaa kirjeenvaihtoa ja Taidehallissakin esillä olleita teoksia täällä.
Jos ehtisin, menisin ensi tiistaina tai perjantaina katsomaan Sophie Fiennesin Slavoj Zizek-dokumentin The Pervert's Guide to Cinema Rakkauteen ja Anarkiaan. Mutta luulisin olevani töissä. Tämä on Suomi.
1 kommentti:
Pätkiä Zizekin dokkarista: http://www.thepervertsguide.com/
Lähetä kommentti