Kuunnellut Joni Mitchelin Blue'ta.
Kotiinpaluu lähestyy.
Täällä Pariisissa tilanne näyttää pahalta. En ole lukenut lehtiä mutta tämä netti ilmoitti äsken Sarkozyn voittaneen. Samaten auton torvi jossakin kauempana. Kävin puistossa juoksemassa ja se oli typötyhjä. Hellekausi on loppumassa.
Pohtinut kirjeen ja kirjallisuuden eroa. Esimerkiksi Alice Munron novellissa "Carried Away". Sotilas kirjoittaa kirjastonhoitajattarelle, jota ei ole koskaan oikeastaan tavannut (nähnyt vain, kirjaston ikkunan läpi):
I don't think you and I will ever meet again. I don't say that because I've had a dream about what will happen or am a gloomy person always looking for the worst. It just seems to me it is the most probable thing to happen... I am not trying to worry you or get your sympathy either but just explain how the idea I won't ever see Carstairs again makes me think I can say anything I want. I guess it's like being sick with a fever... (Munro 1994, 11)
Kirjallisuus on jotakin absoluuttisen vastaanotettavaa. Hiottua. Tulkinnanvaraista mutta silti niin kirkasta. Lukija on tuntematon mutta silti aivan lähellä, suorassa yhteydessä sanojen kautta. Tekstin omistaja siinä missä kirjoittaja itse. Mutta kirjeet. Kun kirjoitetaan tuntemattomalle toiselle, kirjoitetaan kryptisesti. Yritetään ilmaista mutta samalla peittää. Eikä lukija ole koskaan vapaa, vaan tuhansien merkitysten tulkitsija, absoluuttisesti toinen, vieras.
Kirjallisuudeksi muuttuneet kirjeet ovat helpompia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti