Oskar, Jonathan Safran Foerin kirjan Extremely Loud and Incredibly Close (2005) kertoja, esittelee meille Lindan: "the neat old woman who volunteers to give tours at the Museum of Natural History".
Jouluviikon tiistaina kohdattiin tämä sama hahmo, tai ehkä sukulainen nimeltä Roberta, ja päästiin kierrokselle museon etnografiasiipiin: afrikkalainen ihminen, aasialainen ihminen...
Juostiin läpi salien ja näin Afrikka-osiossa sivusilmällä assin-alttarin, jolla on pronssisia pieniä esi-isiä, joille uhrataan ruokaa Beninissä ja muualla Guineanlahden ympäristössä. Kuljettiin sen ohi seinään kiinnitetylle pienelle alttarille (joka ei ollut missään vitriinissä vaan osa museon kalustusta), jonka joku oli tuonut tullessaan New Yorkiin. Opittiin, että New Yorkiin tuli paljonkin orjia Länsi-Afrikasta: täällä oli kauppiaita, jotka hyötyivät orjakaupasta ja kannattivat sitä pitkälle 1800-luvulle.
Yhdessä vitriinissä oli myös Arabian Valensia-vati rekvisiittana, ehkä sinisestä väristä kertomassa.
Jouluviikon tiistaina kohdattiin tämä sama hahmo, tai ehkä sukulainen nimeltä Roberta, ja päästiin kierrokselle museon etnografiasiipiin: afrikkalainen ihminen, aasialainen ihminen...
Juostiin läpi salien ja näin Afrikka-osiossa sivusilmällä assin-alttarin, jolla on pronssisia pieniä esi-isiä, joille uhrataan ruokaa Beninissä ja muualla Guineanlahden ympäristössä. Kuljettiin sen ohi seinään kiinnitetylle pienelle alttarille (joka ei ollut missään vitriinissä vaan osa museon kalustusta), jonka joku oli tuonut tullessaan New Yorkiin. Opittiin, että New Yorkiin tuli paljonkin orjia Länsi-Afrikasta: täällä oli kauppiaita, jotka hyötyivät orjakaupasta ja kannattivat sitä pitkälle 1800-luvulle.
Yhdessä vitriinissä oli myös Arabian Valensia-vati rekvisiittana, ehkä sinisestä väristä kertomassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti