---
Olla kokemusta rikkaampi.
New Yorkin kohdalla ilmaus tuntuu tarkoittavan sitä, että kaupunki alkaa vähitellen elää kolmiulotteisena, elettynä tilana.
Alkaa hahmottua aivan uusi maailma: sadankuudenkymmenen senttimetrin korkeudelta, sammakkoperspektiivistä kohti taivaita hipovia pilvenpiirtäjiä, jotka maasta katsoen ovat täysin saavuttamattomia - ja maata pitkin vaikka ensin Manhattanin Upper West Sidelta pari korttelia Central Parkiin, sieltä 59th Streetille ja Avenueita pitkin St. Patrick's Cathedralille, Empire State Buildingille ja lopulta kohti eteläkärkeä, Vapaudenpatsasta. Aivan uusi maailma. Että korkeus onkin tämä, että matkan pituus onkin tuo! Että se patsaskin on niin pieni suhteessa Financial Districtin tornitaloihin!
Kaupunkia kulkiessa New Yorkista tulee yhtäkkiä todellisuutta ensikertalaiselle. Se on tässä maailmassa olemassa oleva tila, eikä vain joukko toisiinsa yhdistymättömiä, aukkoisia, näyttöruudun tarjoamia välähdyksiä tai kartta täynnä nimiä ja pieniä piirroksia keskeisimmistä paikoista. Mikä ihmeellinen ilmiö. Todellakin, omistaa jotakin enemmän kuin ennen.
Central Parkia
Ensimmäisenä päivänä selvisi pieniä asioita. Central Parkin moninaisuus. Avaraa ruohokenttää mutta myös puiden katvetta. Lujaa juoksevat ihmiset ja urheilevat joukot. Pariskunnat eväineen. Ja Belvedere, aivan ihmeellisen outo linna keskellä puistoa (joskaan mikään puistoarkkitehtuuri ei voi ihmetyttää enää Pariisin Parc de Buttes Chaumontin jälkeen), jossa aasialaiset ottavat hääkuviaan. Ja sitten yhtäkkiä rauhan alueen katkeaminen: 59th Streetiltä alkava väenpaljous ja hulina. Kesäkuun helle.
West 59th Streetin ja Central Park Westin (8th Avenuen) kulmasta, Columbus Circlen lasisesta ostoskeskuksesta löytyi Whole Foods-ruokakauppa. Pian kävi ilmi, että kuva jättipakkausten, tehotuotannon ja rasvaisten ruokien Amerikasta ei pidä New Yorkin kohdalla (ainakaan enää) paikkaansa. Tavallisissakin ruokakaupoissa Manhattanilla on valittavana valtavasta määrästä erilaisia luomuhedelmiä, -vihanneksia ja -juustoja, kaupan keittiössä valmistettuja valmisruoka-annoksia, erilaisia quinoa- ja couscous-salaatteja, vegaani-, kosher- ja muilla ruokavalioilla. Mutta Whole Foods oli ykkönen. Ensimmäinen lounas kertoo kaiken:
viininlehtikääryleitä, falafelia, forbidden rice-paellaa, kasvisquinoa, tabbouleh-salaattia, juustopinaattiravioleja, jättikatkarapu-sienitagliatellea, amerikkalaista tonnikala-omena-vadelmasalaattia, paahdettuja soijapähkinöitä, pinjansiemeniä, erilaisia vihersalaatteja ja pinaattia... yhteensä 600g, hinta n. 6 euroa
Sunnuntaipäivää vietettiin Harlemissa. Manhattanin pohjoispuoli on helteisenä päivänä kuin Toni Morrisonin Jazz:in Harlem. Talot ovat matalampia ja jokaisessa teräksiset paloportaat. Kadut ovat leveitä ja niillä istuskelee paikallisia erilaisissa porukoissa. Nuoria syömässä pizzaa, vanhempia miehiä juttelemassa. Joku pesee autoa supermarketin edessä. Turistit täyttävät Abyssinian Churchin kuuluisan gospelkuoroisen jumalanpalveluksen jälkeen etelävaltiolaista Soulfoodia tarjoavat ruokapaikat. Haettiin kaupasta etelän perunasalaattia, hedelmälautanen ja granaattiomenajäätelöä ja suunnattiin Central Parkin pohjoislaidalle, Harlem Meerin rantaan piknikille.
Ennen matkaa uumoilin New Yorkin museoissa näkeväni "puuttuvat teokset". Eli kaikki ne Monet't ja Manet't ja Van Goghit ja Picassot ja ja ja... mitä meillä ei Euroopassa ole. Väärässä olin: jenkeissä on samat Monet't ja Manet't kuin Louvressa ja Musée d'Orsayssa. Joitakin löytöjä kuitenkin myös: yksi ennennäkemätön, aikaansa edellä ollut ja linjasta poikkeava Dali, jossa rei'itetty pinta muodostaa korvan muodon sekä sen sisälle naisen muotokuvan, Picasson Poika ja hevonen, Van Goghin Posteljooni sekä Matissen abstrakti Notre Dame. Metropolitan Museumissa oli lisäksi avattu aivan loistava uusi Amerikka-siipi Frank Lloyd Wright-sisustuksineen. New Yorkissa osataan myös (vrt. vaikka Pariisin Musée d'Orsayn päähalli tai Louvren kuvanveisto-siivet) tehdä elämyksellisiä museosisustuksia. Ja lisäksi Guggenheimilla sattui olemaan esillä rakennuksen 50-vuotisjuhlan kunniaksi Lloyd Wright-näyttely. Kävi ilmi, kuinka utopistinen arkkitehti Lloyd Wright on ollutkaan: kaikkine kuvitelmineen kaupunkiasumisen loppumisesta tiedonkulun ja liikennevälineiden kehittyessä, akvaariomaiset kyläkaupungit jättimäisine parkkihalleineen ja lentovälineineen. Itse Guggenheim-museo istuu ehkä hivenen nurkkaanahdistettuna ja pienenä tornitalojen kupeessa, Central Parkin itälaidalla.
Myös lempipaikkoja muodostui matkan aikana. Central Parkin Resevoir. Metropolitan Museumin kattoterassi. Kaikki odottamattomat ja yllättävät näköalapaikat, joissa kaupungin ihmeellinen arkkitehtuuri tulee esiin. Reservoirin ehkä kaunein näkymä löytyy aivan Guggenheim-museota vastapäätä: Upper West Siden 20-luvun tornitalot.
Guggenheim
Näkymä Central Parkin Reservoirilta kohti Upper West Sidea
Central Parkia, taustalla Upper East Side
St. Patrick's Cathedral pilvenpiirtäjien katveessa
Empire State
Manhattanin eteläkärki Staten Islandin lautalta
Broadway Upper West Sidella, at West 79th Street
Central Parkia, Turtle Pond ja taustalla yksi Emery Rothin 20-luvulla suunnittelemista pilvenpiirtäjistä
Harlemia
The Abyssinian Church, Harlem
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti