The rehab facility was housed in a large mansion that had once belonged to the Broadway producer Billy Rose. I didn't know how or when the place had been turned to Smithers, but it was a solid example of old New York architecture, a limestone palace from an age when wealth had flaunted itself with diamonds, top hats, and white gloves. (Paul Auster 2004 Oracle Nights, 165.)
Woolworth Building (1913), Sherry-Netherland Hotel (1928), Chrysler Building (1930), Waldorf Astoria (1931), Empire State Building (1931), Rockefeller Center (1932-1939)...
Vanhasta New Yorkista on vaikea erehtyä. Newyorkilainen mansion on ylellisen suuri, monikerroksinen kivitalo, jonka julkisivu, ovien ja ikkunoiden pielet sekä ennen kaikkea ylimmät kerrokset torneineen on koristeltu mitä erikoisimmin yksityiskohdin, eri vuosisatojen tyylein. "Matalissa" eli normaalikokoisissa rakennuksissa kuten Yoko Onon ja John Lennonin Dakota Buildingissa (1884) on muistumia siitä, minkälainen Pariisi on yhä edelleen, mutta 1910-luvulta alkaen on arkkitehtuuri lähtenyt käsistä: ylöspäin, ylöspäin, yhä korkeammalle, torneiksi, jotka hyödyntävät mitä mielikuvituksellisimmin tavoin koko arkkitehtuurin tyylihistoriaa, gotiikasta art decoon.
1920-30-luku, laman kynsissäkin, oli aikakautta, jolloin rikkaus todella esitteli itseään timanteissa ja valkoisissa käsineissä, ja rakensi maailmaa kohti taivasta. Ollapa nähnyt New York ennen lasisia taivaansilpojia...
1920-30-luvun New York, Central Parkin laidalla kohoavat rakennukset asuntoineen, Chrysler Building tai Empire State Buildingin eri kerrokset, eivät ole kuitenkaan normaalin ihmisen tavoitettavissa - muutoin kuin ulkopuolelta katutasosta. Hotelleihin - Waldorf Astoria, Sherry-Netherland, Ritz, New Yorker - pääsee asumaan paksulla lompakolla ja Empire State Buildingiin muiden turistien tavoin jonottamalla, mutta silti kaupunki, joka elää korkealla ilmassa jää monin tavoin tavoittamattomaksi tavallisen turistin näkökulmasta. Toisin kuin Pariisissa, jossa rikkaus ja köyhyys elävät myös rinta rinnan, New Yorkissa pilvenpiirtäjät ja televisiosta ja kirjoista tarjotut mielikuvat ovat kaiken aikaa muistuttamassa filmi- ja musikaalitähtien elämästä.
Sherry Netherland Hotel Central Parkin etelälaidalla, East 59th Streetin ja 5th Avenuen kulmassa. Huoneen hinta on halvimmillaan 350 dollaria/yö.
Chrysler Building sammakkoperspektiivistä Lexington Avenuelta. Rakennuksen aulaan pääsee sisään.
Chrysler Buildingin huippu talojen välistä, ulostyöntyvät gargoilit ja huipun kilpikoristeet - koneaika.
Empire State Building
Sumua Midtownissa, Rockefeller Center peittyy utuun. 65. kerroksen ravintolasta ei ole lainkaan näkyvyyttä ulos, pelkkää tuuletuslaitteiden huminaa. Margarita Rainbow Roomissa maksaa 20 dollaria, kuitenkin vähemmän kuin Helsingin Tornissa.
Bank of American tuore pääkonttori Bryant Parkin laidalla: lasi taipuu eri suuntiin ja hohtaa turkoosinvalkeana, vanhojen pilvenpiirtäjien arkkitehtuurista on muistuttamassa piikkinä kohoava huippu. Bryant Parkin tuoleilla voi syödä ympäröivien katujen take away-paikoista ostettuja lounaita.
Maailman korkein rakennus vuoteen 1930 saakka, goottilainen Woolworth Building, pilkistää uusien pilvenpiirtäjien välistä Manhattanin eteläkärjessä. Staten Island Ferry on matkustajille ilmainen.
***
Manhattan kohosi kohti taivasta monissa eri osissa ja eri aikakausina. Ensimmäiset korkeat toimisto- ja liikerakennukset tulivat etelään (esim. Woolworth Building, 1913), jonka jälkeen Midtown alkoi kasvaa kilpailun tahdissa. Nykyään, Central Parkista kohti Grand Central Terminalia ja etelää käveltäessä pilvenpiirtäjät peittävät vähitellen toisensa. Näkyvissä on aina vain kaikkein lähin, tiukasta sammakkoperspektiivistä. Yhtäkkiä Metlife jättimäisen modernin pilvenpiirtäjän takaa paljastuvat kuitenkin sekä kuuluisa juna-asema että sen takana hopeisena ja kilpisenä hohtava Chrysler Building, joka piti itsellään maailman korkeimman rakennuksen titteliä muutaman kuukauden ajan Woolworth Buildingin jälkeen vuonna 1930, ennen Empire State Buildingin valmistumista.
Samoihin aikoihin, liikerakennusten kilpaillessa korkeudestaan, myös asuinrakennusten koko alkoi kasvaa Manhattanilla. Arkkitehti Emery Roth suunnitteli 1920-luvun lopulla Central Parkin länsilaidalla kohoavat hätkähdyttävät asuinrakennukset: San Remon, The Beresfordin ja Eldoradon. Puistosta käsin näyttää ensin siltä, että eri puolilla kohoavat linnamaiset huiput ovat kukkuloille rakennettuja tekolinnoja, puistossa sijaitsevan Belvederen tapaan. Todellisuudessa kyseessä ovat kuitenkin puistoa ympäröivien katujen pilvenpiirtäjät.
The Beresford on Rothin kolmesta Upper West Siden mansionista keskimmäinen (etelä-pohjoissuunnassa). Se valmistui 1929 ja sijaitsee Central Park West no:211:ssa, West 81st Streetin kohdalla. Kaukaa puistosta hahmottaa, että siinä neljä tylppää tornia
Katutasosta the Beresfordin tornien lukumäärää on vaikea sanoa. New Yorkin rakennukset muuttavat muotoaan riippuen siitä, mistä niitä katsoo. Ne näkyvät pitkälle, ja koko paljastuu ainoastaan kaukaa.
San Remon kaksoistornit 59th Streetin kohdalla ovat Rothin rakennuksista eteläisimmät, West 74th Streetin korkeudella. Katutasolta, osoitteesta Central Park West no: 145, on jälleen vaikea ymmärtää, että kyse on samasta rakennuksesta, ellei sitten tavoita huippujen jäljitelmiä roomalaisesta pyörökirkosta.
Pohjoisimpina Rothin luomuksista tulee Eldorado, niin ikään kaksoistorneineen, Central Park West no: 300, West 95th Streetin kohdalla. Myös se muuttaa muotoaan katselukulmasta riippuen.
Näkymä Metropolitan Museumin katolta etelään: Sherry Netherland Hotel (oik.) ja Chrysler Building (vas.) matalina järkälemäisen Metlifen molemmin puolin
Manhattan, eteläkärki
Manhattan Brooklyn Bridgen alta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti