Outo päivä - ja muotiblogaus

Outo päivä.

Pitäisi ostaa kesäkengät ensi viikon etelän kierrosta varten. Menin ihan lukkoon, tai joku kissa vei kielen, ensin kenkäkaupassa, kun kolme eri myyjää tuli vuorotellen juttelemaan moneen kertaa. Keräsin kangasläpsyttimeni ja pakenin paikalta. Kirpputorilla oli vähän normaalimpaa, sovitin jopa jonkun hylkäämää ruotsalaisen massamuotifirman tunikaa. Kahvilassa vielä kassalla katsoin parhaaksi pysyä mahdollisimman hiljaa. Sitten pöydässä aivastin ja polkupyöränsä kanssa kahville tullut poika sanoi bless you. Hyvä, vähän normalisoitui tämä.

Ja nyt minulla, kuten kaikilla muilla, on TOMS:it -- nuo 2010-luvun kiinantossut.



P.S. Fjällräven on lyönyt New Yorkissa läpi ja lujaa. Joka kolmannella vastaantulijalla on Kånken-reppu ja niitä on myynnissä jokaisessa vähänkään itseään trendikkäänä pitävässä kenkäkaupassa. Hennes & Mauritz, Fjällräven, kahvilaketju FIKA ja Brooklynin Ikea - niistä on elämä New Yorkissa tehty.

Höyryjä ja savuja

Greenwich Villagessa (7th Avenuella):

Lexington Avenuen liepeillä Midtownissa:

 

Etelässä (NYPD:n päämajan ja Manhattanin kaupunginosapormestarin takapihalla):

Hulluna sinuun

Ennen kuin unohtuu tämä huomio:

Käveltiin eilen illalla pimeässä East 12th Streetiä 5th Avenuelle. Siinä kulmassa on Mad about You:n (1992-1999) Jamien ja Paulin fiktiivinen koti.

Nappasin aiemmin viikolla pankkiin mennessäni tutunnäköisen kattokuvan. Varakkaampaa aluetta nyt kuin 90-luvun sarjassa (no joo, 5th Avenuen kulmassa).

MoMa:ssa

Perjantai-iltaisin ilmainen sisäänpääsy modernin taiteen museoon.

Neljännen kerroksen kronologisessa 60-luvun katsauksessa systemaattisesti eri sukupuolet edustettuina, Andy Warhol ja Jasper Johns eivät todellakaan ole yksin (vrt. vielä yhdeksän vuotta sitten). Helsingissä tällä hetkellä isosti esillä olevista taiteilijoista kuuskytlukuhuoneista löytyy teoksia Niki de Saint Phallelta (näyttely syksyllä Taidehallissa) ja Yayoi Kusamalta (näyttely syksyllä HAM:issa). Lisäksi tietenkin Louise Bourgeoisin teoksia. Mutta esillä myös: Agnes Martin (jolla myös iso näyttely paraikaa täällä Guggenheimilla) (Kanada, USA 1912-2004), Mira Schendel (Brasilia 1912-1988), Eva Hesse (Saksa, USA 1936-1970)...


Eva Hesse, Repetition Nineteen III (1968)

Mira Schendel, Untitled (from the series Droguinhas) 1964-66

Siri Hustvedtin The Blazing World -romaanissa (2014) fiktiivinen taidehistorioitsija puhuu "unohdetuista" 60-70-luvun naisista. Listalle kuuluvat: Alice Neel, Louise Bourgeois, Joan Mitchell, Grace Hartigan (1922-2008), Eva Hesse ja Lee Krasner (1908-1984).

Alice Neelin ja Louise Bourgeoisin isot näyttelyt kiertävät tällä hetkellä maailmaa. Palaan MoMaan etsimään Grace Hartigania ja Lee Krasneria.

Patchin Place ja Jefferson Market Library

Jefferson Market Libraryssa Greenwich Villagessa tuntuu vähän kuin olisi eksynyt 6th Avenuelta Tylypahkaan.

Kirjaston naapurissa Patchin Placen ja West 10th Streetin kulmassa on piirakkakahvila Stolle, jossa istuu ranskalaistaustainen vanhempi rouva ja ranskaa murtaen puhuva vanhempi mies. Juttelevat ipadeista. Sivuhuomiona: maanantaina Lincoln Centerin eläkeläisten (tällä kertaa englanniksi keskustelevien) aiheena oli
Trump. Rouva sanoi miehelle, että olisi äänestänyt Sandersia. Mies siihen, että olisi voinutkin.

Söin Stollessa sienipiirakan ennen siirtymistä Tylypahkaan.

Ylhäällä Columbiassa

Matkustin Columbian 116th Streetin kampukselta ylemmäs kv-palveluihin 133th Streetin ja Broadwayn kulmaan. Yritän selvittää, mikä on UNI-numero ja miten sellaisen saa. Ohjasivat laitokselta toisaalle.

Hienot maisemat 125th Streetin kohdalla. Metro nousee ylös maan alta (tai tässä tapauksessa kukkulan alta).

Broadway 3280:ssa:

Saan ensin sellaisen kulkuluvan aulassa tädiltä. Ja sitten ylhäällä kerroksissa post-it-lapun toimitettavaksi takaisin pääkampukselle ja laitokselle sille ensimmäiselle ihmiselle (tai kolmannelle, jos sähköpostit lasketaan mukaan).

Katsoin matkalla kartasta, että vanha Knickerbockerin sairaala olisi kulman takana 130th Streetin ja Convent Avenuen risteyksessä (tv-sarjan kuvitteellinen the Knick taitaa sijaita Lower East Sidella Chinatownin lähellä). Vaan tärkeää oli myös toimittaa post-it. Jätin sairaalaturismin myöhempään.

(Lisäys: post-it-lapun toimitus sujui erittäin hyvin. Ensimmäinen ihminen havaitsi pian paluuni ja oli lapun saatuaan valmis ottamaan asiani hoiviinsa. Kaksi päivää myöhemmin sähköpostiin saapui UNI-numero -- joka ei ole numero vaan tunnus.)

Ruokaa: Chinatown ja salaattipaikka

Käytiin Chinatownissa sunnuntaina syömässä. Etsittyä pientä ravintolaa ei löytynyt, mutta hyvällä tuurilla ehkä yhtä hyvä. (XO Kitchen, Elizabethin ja Hesterin kulmassa, vastapäätä edullista isoa Honkong Supermarketia.)

Että on olemassa ilmiö nimeltä steamed noodles! Kiinalainen versio kanneloineista erilaisilla kasvistäytteillä: siis höyrytettyjä ihania rullia!

Uppopaistetuissa nyyteissä puolestaan oli sahramia. Hämmentävän ihanaa. Ja oli meillä myös höyrytettyjä pullasia, hernenyyttejä ja lisukkeena valkosipulissa paistettua kiinalaista parsakaalia (joka ennemminkin mangoldia muistuttaa).

Viiden eri dim sumin ateria jaettuna kolmelle ihmiselle, 12 dollaria. Ja jostain syystä täällä tipit oli laskettu suoraan laskuun.

***

Sweetgreen taas on salaattiketju, joka on erikoistunut - no - upeisiin salaatteihin. Kertakäyttöastioita tulee liikaa ja paikassa on vähän-trendikkäämpää-teeskentelevän-ketjuravintolan fiilis. Mutta aivan nerokas lämmin portobello-tofu-punajuuri-itu-lehtikaalisalaatti, jonka kastikkeessa vähän tulisuutta. 12 dollaria.

Näitä Sweetgreenejä on vähän kaikkialla. Tämä kuva Whitney Museumin vierestä Gansewoort Streetiltä (onpa Meatpacking District muuttunut 7 vuodessa!).

New Yorkin huomioita: Lincoln Center

Vanhukset ja minä Lincoln Centerin esittävien taiteiden kirjastossa (kaupunginkirjastossa). Meditatiivista. Modernistisen arkkitehtuurin rauhaa. Veistoksia.

New Yorkin huomioita: Williamsburg kuin Kalasatama

Matkustin lauantaikävelyä ja kahvia varten joen ali uuteen Williamsburgiin. Täällä voisi käydä hoitamassa koti-ikävää, mikäli Helsingin Kalasatamaa tulee kaipuu. Bedford Avenuen metroasemalla ollaan vielä selvästi New Yorkissa, ja vielä selvemmin Brooklynissä, mutta kohti rantaa kävellessä maisema alkaa näyttää tutulta:

New Yorkin huomioita: hinnat ja liikenne

Mietin lauantaikävelyllä (ensin Williamsburgissa, sitten East Villagessa ja kohti Chinatownia), että sillä tapaa New York muistuttaa Beniniä, että hintoja on hankala selvittää. Niitä ei lue kunnolla esillä, tai sitten pitää osata arvioida (arvata) verot. Pitää totuttautua. "Arvaa hinta."

Julkinen liikenne on selkeä. Hienoja ohjemainoksia. Infoa kaikkialla. Opin L-junassa Williamsburgista East Riveriä alittaessani, että kymmenen ja viiden välillä yöllä bussista voi hypätä pois missä kohdassa tahansa. Metroasemilla on myös ilmaiset wifit, joiden kautta voi ladata lukemista matkalle.

Ja selvästi täällä on sanaton sääntö, että punaisia päin kävellään ja pyöräillään AINA, jos autoa ei tule. Pyörät kuitenkin huomioivat jalankulkijat. Kaikki toimii.