Kuva komedianäyttelijästä ja puutarhurista (kevät ja syksy)

Tulin hetkeksi takaisin Pariisiin, laskin lentokoneessa olemisia: syksyllä ja keväällä 2006-2007 yhdeksän kuukautta Rue du Commercella. 2008 viikko Républiquella. 2009 viikko Marais'ssa. 2011 yhden välilaskun ajan Seinen rannalla ja Quai Branlyssa. 2013 viikko Rue du Commercella. 2015 viikko Rue du Commercella. Ja nyt vuonna 2016 huhtikuu Rue de la Conventionilla. (Kärsin selvästä haluttomuudesta a. pitkittää käyntiväliä yli kahteen vuoteen ja b. siirtyä liian kauas Citroënin puiston, Square St. Lambertin ja Georges-Brassensin puiston muodostamasta kolmiosta, joka tuntuu riittävän kaikkeen mitä tarvitaan: lukemiseen, eväsretkiin ja juoksemiseen.)

Kävin eilen Luxemburgin puistossa ja huomasin, että tästä Fontaine de Médicis:n lähellä olevasta komedianäyttelijän veistoksesta on tullut turistihitti. Veistos opiskelee vuorosanoja, mutta ehkäpä se osuu myös ipadejen ja selfieiden aikakauteen:

Samalla mieleen muistui tämä kuva syksyltä 2009, ehkä 100 metrin päästä (otettu juuri ennen kameran hajoamista). Mies pesee painepesurilla Luxemburgin puiston kaiteita. Hahmo osuu turhan keskelle valokuvaa, mutta jokin keltaisten sadevaatteiden, vesihöyryn, syksyn lehtien ja naista esittävän veistoksen yhdistelmässä toimii:

Jättiläisiä

Istuin kevään ensimmäisinä Pariisin päivinä Luxemburgin puistossa, La fontaine Médicis:n (n. 1630, siirretty Luxemburgin puistoon uudistettuna 1864) lähellä ja kiinnitin huomiota suihkulähteeseen sijoitettuun Auguste Ottinin veistokseen "Polyfemos yllättämässä Aciksen ja Galatean" (1866).

Veistos on jättimäinen, peittää suihkulähteen koko fasadin ja sinänsä sitä on vaikea olla huomaamatta. Nurkkaus on rauhallinen, kohdassa tuulee vähän ja on hyvä näkyvyys sekä puiston keskiosaan että suihkulähteelle. Istuin samassa paikassa usein lukemassa myös yhdeksän vuotta sitten. Mutta Polyfemos on vähän kyllä liikaa.

Ylemmässä kuvassa (syksyltä 2006) Polyfemos kipuaa epätarkkojen marmorirakastavaisten yllä. Alla olevassa varjokuvassa kevät 2016.

Myöhemmin samana päivänä päädyin sateensuojaan Pantheonin takana olevaan Saint-Étienne-du-Mont:in kirkkoon. Siellä jäin katselemaan puusta veistettyä Atlasta, joka kannattelee saarnastuolia. Jätti-parat.

Suihkulähteitä Pariisissa

"Nyt näytän sinulle suihkulähteet, kaikki viisitoista." 

Sanoo patsaasta ihmiseksi muuntunut Napoleon Anu Kaajan Muodonmuutosilmoituksessa (2015).

Fantastinen novelli: minäkertojan kohtaa Pariisissa Napoleonin, josta tulee tämän rakastaja. Tai oikeastaan Napoleon on Napoleonin patsas, joka on muuttunut ihmiseksi kaksisataa vuotta vanhempana. Tai - realistisimmassa luennassa - ihmispatsas, joka kerää rahaa turisteilta. Joka tapauksessa, Helena ja Napoleon rakastuvat helteisessä kaupungissa.

Wikipedia kertoo, että kun Napoleon kysyi ministeriltään mikä olisi parasta mitä hän voisi tehdä Pariisin eteen, tämän vastaus oli "Anna sille vettä." Kaajan novelli saa alkunsa tästä veden ja Napoleonin yhteydestä.

"Hotellihuoneessani Napoleon sanoo, että juo veden lisäksi vain sellaisia juomia, joissa mainitaan kuninkaallisuus."

"Jos meillä olisi edes suihku. Tai työpaikat. Tai henkilöpaperit."

Viimeisten Napoleonin lähteiden tarkoitus oli ennen kaikkea esteettinen: Chateau d'Eau:n ja Place des Vosgesin lähteet toimivat koristeina.

Place des Vosgesille päätyy myös Kaajan novellin minäkertoja ja rakastettunsa Napoleon:

"Hyppäämme veteen ja suihkulähde tulvii reunojensa yli, pesee koko kaupungin ja muuttaa sen valtavaksi mereksi."

***

Omassa Pariisin suihkulähteiden kartoituksessani kävi ilmi, että suuri osa Napoleonin lähteistä on tavalla tai toisella tuhoutunut. Ehkä uskomattomin on suunnitelma jättimäisestä elefanttilähteestä Bastillelle.

Place des Vosges