Ikea ja design

Remontti-sisustusblogi? Hmm... noh, antaa mennä:

Kierrettiin eilen lähes kaikki isot sisustusliikkeet ja totesin saman, jonka olen jo aiemminkin huomionut: Ikea valmistaa ja myy paljon kaunista muotoilua, joka kilpailee tunnettujen design-huonekalumerkkien kanssa ja on hinnoiltaan ja jopa hinta-laatusuhteeltaan pelastus suomalaiselle kotien sisustamiselle.

Kirjallisuuden/filosofianopiskelija<>it-ihminen -taloudessa ei ole (vielä? koskaan? :)) varaa ostaa Artekin, BoConceptin tai HT Collectionin huonekaluja Vepsäläiseltä. Asko tarjoaa saman kuin Ikea, hivenen kalliimmalla vain. Ja Iskun, Sotkan ja Maskun yms. liikkeissä alkaa päätä särkeä (vaikka toki niistäkin saattaisi jotakin löytää, jos jaksaisi katsoa tarkasti).

Ikean tapa ilmoittaa suunnittelijan/muotoilijan nimi pienimmän ja yksinkertaisimmankin tuotteen yhteydessä kiinnittää huomion huonekalutuotannon ja sisustamisen taideteolliseen puoleen ja nostaa esiin ihmiset tuotannon takana. Tämä on mielestäni tärkeä asia. Ikeassa tuleekin usein huomioneeksi, että myös teollinen massatuotanto voi olla kulttuurisesti arvokasta toimintaa. Ja kumma kyllä, Ikean huonekalunäyttelyä (jota tosiaan nimi "näyttely" kuvaa oikein hyvin, kun sitä vertaa muiden liikkeiden esillepanoon) kiertää läpi joskus ihan huvikseen.

1990-2000-luvun suomalainen koti alkaakin ainakin pari-kolmikymppisten ikäpolven kohdalla olla aika pitkälti ikealaisten muotoilijoiden ja sisustusarkkitehtien suunnittelema. Ja noista Ikean EXPEDIT-hyllyköistä ja NORDEN-vitriinikaapeista löytyvät sitten ne Iittalan Essence-lasit, Teema-lautaset ja Kivi-tuikut - elleivät nuo opiskelijat ja työelämässä aloittelevat nuoret sitten ole päätyneet Ikean muotoilultaan oikein kivoihin ja hinnoiltaan uskomattoman halpoihin astiastoihin ja muihin lasi- ja keramiikkaesineisiin.

Arka aihe

Luin aamun Hesarista jutun otsikolla "Natsisarjakuva suututti juutalaisseurakunnan". Vihreä lanka oli julkaissut viime perjantain lehdessään Sami Ahon sarjakuvan (kuvassa yllä), jonka tarkoituksena oli kritisoida Israelin sotatoimia Gazassa. Kritiikki tehtiin sarjakuvassa ironisella huomautuksella, jonka mukaan Israelin lipussa oleva Daavidin tähti ja hakaristi ovat alkaneet muistuttaa toisiaan: "Tämä kuusisakarainen symboli on ruvennut muistuttamaan... tätä toista nelisakaraista symbolia."

On aika selvää, että Vihreän langan tai taiteilijan ei ole ollut tarkoitus loukata sarjakuvalla juutalaisia kansanryhmänä - vaan nimenomaan kritisoida Israelin tämänhetkisiä toimia palestiinalaisia vastaan. Moni on kuitenkin kokenut, että sarjakuvassa esitetty tähti rinnastuu yleisellä tasolla Daavidin tähteen juutalaisten symbolina ja että sarjakuvan taustalla häilyy väite, jonka mukaan israelilaiset (tai pahimmassa tapauksessa "juutalaiset" ryhmänä) toimivat kuin natsit. Päätoimittajan mukaan sarjakuvassa näkyy selvästi, että kyseessä on Israelin lippu eikä Daavidin tähti ja ettei juutalaisten loukkaaminen ryhmänä ole tarkoitus. Toisaalta ainakaan hesarissa olleesta kuvasta tämä ei ihan tullut selväksi. Daavidin tähden ja natsisymbolin rinnastaminen on lisäksi ollut toisen maailmansodan jälkeen yleinen tapa esittää antisemitismiä kuvallisesti. Taiteilija tai lehti eivät ehkä tulleet ajatelleeksi näitä erilaisia konnotaatioita, tai sitten he ottivat tietoisen riskin pyrkiessään tuomitsemaan Israelin mahdollisimman kärjistetyin keinoin.

Näyttää siltä, että antisemitismin käsite on ihan yleisestikin alkanut nykypäivänä ottaa uusia muotoja ja linkittyä yhteen erityisesti Israelin toimintaan liittyvän ärtymyksen ja jopa vihan kanssa. Samaten tähän on liittynyt USA:n toimintaan Israelin tukijana (ja ylipäänsä maailmalla, Afganistanissa, Irakissa) kohdistuva kritiikki. Vihreän langan sarjakuva oli ainakin itselleni muistutus tästä huomiosta, jonka tein jo muutamia vuosia sitten. Israel ärsyttää ja tuo ärsytys yleistetään kohtuuttomalla tavalla yleisesti juutalaisia koskevaksi. Vanhat merkitykset karsiutuvat pois ja tilalle syntyy uusia. Ja tässä muutoksessa antisemitismin käsite ikään kuin lievenee: se ei olekaan enää muuta kuin vastalause Israelin politiikalle. Tämä on aika luonnollista, ja tapahtuu epäilemättä niiden ihmisten mielissä, joille holokausti ja natsi-Saksan teot ovat (ajatuksellisesti) kaukana. Unohdetaan, kuinka vakava sana antisemitismi on - ja miten musertavia ovat historia ja todellisuus tuon käsitteen takana.

Tuntuukin tärkeältä, että nykyisten valtioiden politiikka ja väärät teot pidettäisiin erillään menneistä tapahtumista - ainakin tätä aihepiiriä käsiteltäessä. Muuten mennään helposti harhaan ja tullaan tuottaneeksi sivumerkityksiä, jotka saattavat sisältää jotakin, mitä ei olla tarkoitettu. Antisemitismi johti 1930-40-luvulla natsi-Saksan suorittamaan massiiviseen kansanmurhaan. Ja tätä merkitystä se edelleen kantaa - huolimatta siitä, että tämä pääsisi joskus unohtumaan historian kulkiessa ja uusien vääryyksien tullessa vastaan.

Aivan toisena aikakautena, talvella 2008-2009 Israelin valtio vastasi palestiinalaisten ääriliikkeiden ohjusiskuihin hyökkäämällä Gazaan ja vetäytyi sieltä lopulta kansainvälisen painostuksen myötä. Samaan aikaan Israelia tukeva Yhdysvallat sai uuden toivoa herättävän presidentin ja entisten johtajien toivotaan joutuvan oikeuden eteen.

Olin sattumalta Berliinissä, kun Gazaa alettiin pommittaa. Siellä oli helppo pitää kaksi asiaa ja historiallista tilannetta erillään. Televisio näytti iltaisin Israelin sotatoimia, jotka suuri osa maailmaa tuomitsi jo silloin. Päivisin havaitsimme, miten vahvasti toisessa maailmansodassa murhattujen juutalaisten, mustalaisten, kommunistien, homoseksuaalien ja toisinajattelijoiden muisto on edelleen läsnä. Oli oikeastaan yllättävää, miten avoimella, kunnioittavalla ja - katuva on ehkä väärä sana - surevalla tavalla joukkomurha oli esillä Berliinissä eri monumenteissa, muureihin kiinnitetyissä laatoissa ja muistopatsaissa. Historia oli siellä paljastettuna kaikessa kaameudessaan, mitenkään peittelemättä tai siloittelematta, niin mikro- kuin makrohistoriankin tasolla, ihmisyksilöiden nimiä ja tarinoita myöten.

Natsisymboli kantaa vahvaa latausta. Sitä ei voi vaieta kuoliaaksi antamatta sille lisää voimaa, eikä sitä pidäkään poistaa kulttuurimme kuvastoista. Historiaa on kannettava mukana. Daavidin tähden, juutalaisten tunnuksena, rinnastaminen tuohon symboliin kuitenkin halventaa auttamatta toisessa maailmansodassa kärsineiden juutalaisten muistoa - näin merkit toimivat. Nuo kaksi merkkiä yhdessä vievät meidät semanttisesti 1940-luvulle - eivät tähän päivään.

Se, menikö Vihreä lanka sarjakuvallaan harhaan, riippuu oikeastaan vain siitä, onko kuvassa Daavidin tähti vai Israelin lippu. Vastaus on kuitenkin tulkinnan varainen.

Tylsintä asiassa on ehkä se, että kristillisten Bjarne Kallis yrittää nyt kalastella itselleen suosiota asian tiimoilta asettamalla Vihreät vastuuseen kuvasta. Vihreä lanka pahoitteli jo.

Muuttomuistiinpanoja

Kalenterini näyttää tällä hetkellä tältä (sekavat merkinnät eivät mitenkään edes liity kyseisiin ajankohtiin):

Maanantai: nyk. verhot 2m
Tiistai: siivouskomero, naulakkokomero, kirjoituspöytä, wc, kylpyhuone...
Keskiviikko: kirjahylly 79 cm/59 e; 44 cm/49e, eteiskaappi
Torstai: Puustelli, Vepsäläinen, avainasiakkuus, kuinka maksaa opintolainaa takaisin?, kalvo 4e/m
Perjantai: 1 vko jäljellä!
Lauantai: lisää laatikoita!
Sunnuntai: ovikoodi

Pää käy ylikierroksilla. On epätoivo ja innostus.

Se lautalattiainen, suuri-ikkunainen, peiliovinen 20-luvun asunto löytyi. Mutta ennen kuin se on koti, pitää muuttaa, kaataa seinä ja rakentaa keittiötä - ja tässä järjestyksessä.

Heihei, kirjallisuus, taide ja filosofia! Tervetuloa, K-Rauta, Puustellin kauniit keittiöesitteet, värikuvastot, rakennusapteekit, ruokailut ulkona ja lenkit ympäri Töölönlahtea!