tiistai 23. joulukuuta 2008

Jää - Helen Humphreysin jäätynyt Thames

This book is intended as a long meditation on the nature of ice. Each story is a story of transformation, as ice itself is the result of a transformative process. Because of climate change, brought on by the buildup of greenhouse gases in the atmosphere, we are in danger of losing ice from our world.

If ice disappeared, we would not only lose the thing itself and its stabilizing place in the balance of nature, but we would also lose the idea of ice from our consciousness, and all the ways in which we are able to imagine it.

Helen Humphreysin Frozen Thames (2007) sisältää neljäkymmentä kertomusta siitä, kuinka Thames-joki jäätyi umpeen Lontoon kohdalla. Ensimmäinen ajoittuu vuoteen 1142, viimeinen vuoteen 1895, jonka jälkeen Thames ei ole enää jäätynyt, sillä uusi silta (London Bridge) sallii uomassa niin kovan virtauksen, ettei joki enää voi jäätyä läpensä.

Humphreys muistaa lopussa Virginia Woolfin Orlandon (1928), joka alkaa kuvauksella jäämarkkinoista (Frost Fare) Thamesilla. Humphreysinkin kirjassa kuvataan useampiakin tällaisia markkinoita. Markkinat Thamesin jäällä olivat kuin toinen maailma: eräänlainen karnevalistinen käänne keskellä talvea. Joen jäätyminen rikkoi sen mikä oli normaalia, tutut, sovinnaiset, sovitut käyttäytymismallit. Ei ainoastaan se, että vesi muutti yhtäkkiä muotoa ja että jokea pitkin saattoi kävellä tai luistella tai että sen saattoi ylittää mistä tahansa, vaan myös tämän ihmeen tuottamat mielikuvat, ihmetyksen ilon kokeminen ja siitä kumpuava juhlan tuntu yleensä, tekivät joen jäätymisestä jotakin erikoista.

Virginia Woolf syntyi 1882 ja on mahdollista, että hän on nähnyt ja elänyt tuon viimeisen jään vuonna 1895. Viimeiset markkinat olivat kuitenkin jo 1814. Uusi silta rakennettiin 1830-luvulla, eikä joki enää jäätynyt niin kantavaksi, että sen päälle olisi voinut rakentaa. Vähitellen myös niin kovat pakkaset katosivat, että joki olisi enää jäätynyt. Kun luin Orlandon ensimmäistä kertaa en ollut käynyt Lontoossa talvella ja luulin, jollakin tapaa assosiatiivisesti, että Thames jäätyisi aina. Että jos menisin Lontooseen keskellä talvea, näkisin jäätyneen joen. Tuo ajatuskuva oli väärä.

Entä jos Suomessakin voidaan - ja tulee kohta tarve - laskea kertoja jolloin esimerkiksi jouluna on enää ollut lunta?

1 kommentti:

my greatest intervention kirjoitti...

hi there. you should continue posting in english as well as in finnish. salute.