Elokuu

Pyöräilin eilen aamulla syysmyrskyssä töihin ja tuntui onnelliselta. Kesä on ehkä ohi mutta tämä sateinen elokuu on kaunis. Syksyllä on uusia asioita tiedossa, uusia opintoja ja vanhojen lopettamista.

Tänä aamuna paistaa taas aurinko mutta ikkunat huurustuivat suihkun jälkeen. Pitäisi kirjoittaa vihdoin se gradu valmiiksi. Esimerkiksi nyt voisi olla hyvä hetki aloittaa, jatkaa.

Kesä oli rauhaisa. Ei matkoja mutta monta muuttoa. Elämää pienen eläimen kanssa (se juuri heräsi, venytteli eteisen matolla, työnsi kuononsa hiekkalaatikkoon, kipitti syömään ja nappasi ruuat nurkkaan pöydän alle). Rästielokuvia, muutama kirja ja muutamia näyttelyitä.

Näin Anton Corbijnin, Pekka Halosen ja Matti Saanion, Fennofolkia, puuveistoksia EMMAssa, Sanna Kanniston Korjaamolla, Dora Wahlroosin Hämeenlinnassa ja Sam Vannin Meilahdessa. Näistä puuveistokset ja Sam Vanni olivat parhaita kokemuksia. Veikko Hirviniemen toisiaan kiertelevät puiset sudet jäivät mieleen EMMAsta, samoin Sam Vannin violetti ja vihreä Meilahdesta. Molempiin ehtii vielä.

Olen lukenut ihanaa kesäkirjaa:

... if odour were visible as colour is, I'd see the summer garden aureoled in rainbow clouds... Robert Bridges The Testament of Beauty IV

Tuoksu on puutarhan neljäs ulottuvuus, näkymätön ja usein tiedostamatonkin, mutta silti koko ajan läsnä oleva. Bridgesin runokuva on osuva, sillä monet tuoksut muuntautuvat, leijuvat, häipyvät ja palaavat taas takaisin. Ne ovat vaihtelevia, kiusoittelevia, houkuttelevia ja saavuttamattomia kuin taivaan pilvet. Tuoksujen viehätys onkin niiden yllätyksellisessä käyttäytymisessä. Kuusaman ja syreenin tuoksu leviää vaivattomasti laajalle alueelle. Useimpien kukkien tuoksut tuntuvat niiden lähistöllä, mutta jotkut kätkevät ne niin syvälle sisikuntaansa, että ne havaitsee vasta, kun painaa nenänsä aivan kukkiin kiinni. Tarhakalliokielon (Polygonatum hybridum) kapean kellomaiset, maahan katsovat kukat tuoksuvat ihanasti ja voimakkaasti manteleilta ja vaniljalta. Sen huomaa kuitenkin vasta, jos ottaa ja kääntää kukat ylösalaisin ja painaa nenänsä niihin. (Eeva Ruoff 2003 Tuoksujen puutarha, 11.)

Eeva Ruoff yhdistää teoksessaan kauniisti kirjallisuutta, kulttuurihistoriaa sekä puutarhan, kasvien ja niiden tuoksujen tarinaa. Yhden kirjassa esitetyn anekdootin mukaan Sibelius on sanonut sulavan lumen tuoksuvan "rikoksilta, nuoruudelta ja kärsityiltä vääryyksiltä". Sain taas muistaa, että mäkimeirami on oreganoa ja että "Madame Hardy" on valkea damaskonruusu.

Tänä vuonna Espan istutukset on tehty mangoldista ja persiljasta. Monissa paikoissa jäljitellään ryytimaata tai luonnonniittyä. Pujo ei allergisoi aivan yhtä pahasti kuin ennen. Ja juoksulenkillä pellon läpi ruis tuoksuu lapsuuden kesiltä Mäntsälässä. Kesä on niin villin kuin rakennetunkin luonnon aikaa.