Elokuulla jo. Tulin Ranskasta lauantaina. Kesät menevät aina näin, liian nopeasti. Kohta on edessä toinen matka Ranskaan, pidempi vain.
Kävin ensimmäistä kertaa Notre Damen tornissa, ylhäällä saakka. Pitäisi lukea lisää Hugoa, tai uudelleen. Pariisi saa minut aina kokemaan, että olen juuri saavuttamaisillani jonkin totuuden. Lapsena saatu tieto palaa yhtäkkiä mieleen, mutta vaillinnaisena ja kaukaisena. Jostakin syystä tuo kaupunki oli jo silloin niin lähellä minua, että koin tuntevani sen. Nyt, kun tunnen sen paremmin, lähempää ja aitona, koen jotakin hyvin ristiriitaista. Tätä täytyy miettiä lisää sitten syksyllä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti