Kankaita

Les paignes. Mitä näistä sanoa? Kankaat ovat upeita. Ja niistä ovat vaatteet, jotka kertovat tarinoita, elämänohjeita, politiikkaa, uskontoa, teknologista kehitystä. Melkein jokaisella on kanoilla koristeltu perhekangas ja kaikki haluavat kankaan, jota kuvittaa pyhä Garuda-lintu. Tietyt motiivit kertovat kantajansa arvosta, luonteesta, tulevaisuudensuunnitelmista. Osa kuoseista pysyy markkinoilla jatkuvasti, ja sitten on uusia kuvioita: hehkulamppuja, tuulimyllyjä, kännyköitä.

Uusissa museokaupoissa myös muistikirjat, kansiot, kännykkäkotelot, tabletit. Cotonoun Fondation Zinsoussa on hieno valikoima tekstiileistä tehtyjä laukkuja ja kirjoja, Loméssa L'Atelier des rues:illä. Ja sitten on tietenkin Vlisco ja Vliscon kankaat, joiden kuosit kopioituvat hetkessä katukauppaan – ja toisin päin.

Toukokuu

Aina paistaa aurinko ja on lämmin, ajattelin vielä viikko sitten. Helmi-maaliskuun paahteiset päivät ja hikiset yöt sinetöivät ikuisiksi lämmön ja paisteen. Kolme sadetta, kolme ukkosmyrskyistä yötä neljässä kuukaudessa, keskilämpötila varmasti 30 astetta.

Mutta nyt toukokuussa sunnuntaisin nousee myrsky. Se vie kaiken mukanaan ja viilentää ilman. Välillä on niin kylmä, että pitää laittaa sukat jalkaan. Vaan sitten tulee taas aurinko, kuivattaa tiet, saa unohtamaan, että muuta onkaan.

Museossa

Työt edistyvät, ne viipottavat eteenpäin.

Pari kuukautta sitten tuntui toivottomalta yrittää selittää, miksi maalaukset eivät saisi nojata toisiinsa ja miksi niihin koskiessa pitäisi olla hanskat kädessä – tai edes puhtaat kädet. Miksi veistoksia ei voi töniä ja pudotella. Tänään ihmiset ovat alkaneet puhua esineille. "Huomenna olet rauhassa", kuiskasi B. taideteokselle ennen ripustusta. Ja G. näkee unia fetisseistä, coloneista, piipuista, veitsistä ja haarukoista. Minä löysin voodoo-patsaan kääreistä torakan ja liskon munan.